Joka ikinen syksy se järkäle kolahtaa luukusta. Aina mielenkiintoisempana
ja houkuttelevampana. Houkuttelevine kuvauksineen ja aikatauluineen.
Olin hätäinen. En malttanut odottaa sitä, aloitin jo aiemmin. Neljän päivän kirjoittajakurssi oli kaatanut vain suolaa haavoihin. Oli nälkä. Hirveä tiedon nälkä.
Olin hätäinen. En malttanut odottaa sitä, aloitin jo aiemmin. Neljän päivän kirjoittajakurssi oli kaatanut vain suolaa haavoihin. Oli nälkä. Hirveä tiedon nälkä.
Kliks, ja avoimen yliopiston sivut olivat auki. Siinä istuin, kuin
pikkulapsi karkkikaupassa. Sivu sivun jälkeen mitä
mielenkiintoisempaa opittavaa.
Tietysti kasvatustieteen perusopinnot. Sitä tekee kaikki muutkin.
Ovat näköjään liittäneet niihin myös aikuiskasvatustieteen. 25 pistettä.
Siinä sivussa tietysti voisin hoidella ehkä myös varhaiskasvatuksen. Ohessa. Ehkä oppisi myös kasvattamaan näitä lapsia. 25 pistettä tuosta noin... Mutta sepä ei passaakaan. Oppaissa lukee, että ensin pitää tietää kasvatustieteen ja aikuiskasvatustieteen perusteet, ennen kuin saa opiskella pienten lasten kasvattamista.
Siinä sivussa tietysti voisin hoidella ehkä myös varhaiskasvatuksen. Ohessa. Ehkä oppisi myös kasvattamaan näitä lapsia. 25 pistettä tuosta noin... Mutta sepä ei passaakaan. Oppaissa lukee, että ensin pitää tietää kasvatustieteen ja aikuiskasvatustieteen perusteet, ennen kuin saa opiskella pienten lasten kasvattamista.
Voiko tällaista ollakaan? Vokologian perusopinnot. Siinä olisi vastaus lukuisiin avoimiin kysymyksiin. Ääni
vapautuu. Faktoja puheen ja äänen akustiikkasta. Opin analysoimaan omaa ääntäni
ja kehittämään sitä. Luentateatterissa saisi varmasti elävyyttä ja vinkkejä
niihin kaikkiin hetkiin ( ;) ), kun luen lapsille satuja. Osaisin eläytyä paremmin.
Puhetekniikan kurssit ihanvarmasti toisivat väriä näihin saarnoihin, joita
päivittäin pidän. Osaisin aloittaa vetävästi ja päättää napakasti. Miten vähän
puhumisesta tiedänkään!
Kun kävisin vielä nuo journalismin perusteet, tietäisin, miten
voisin argumentoida paremmin. Oppisin mediakriittisyyttä ja tietäisin, mitkä
ovat vuorovaikutuksen perusteet. Siis edes perusteet. Sitten voisin vuorovaikuttaa.
Kun kävisin ohjaamisen perusteiden kurssit, saisin tietoa ryhmän
toiminnasta, osallistuvan ohjauksen säännöistä ja ryhmien vuorovaikutuksesta.
Huippua. Kyllä olisi elämä helppoa, kun tuonkin tietäisi. Miten ryhmää ohjataan. Viisi pistettä.
Kuinka mielenkiintoisella tavalla onkaan esitelty
erityispedagokiikan perusopinnot, 25 pistettä, näyttäisi pakollisilta myös.
Tietäisi oppimisen esteistä. Pitäisiköhän aloittaa siitä? Oppisin ajattelemaan
asioita joustavasti, oppijakeskeisesti, perhelähtöisesti ja moniammatillisesti.
Sitten löydän aarteen. Viestintätieteiden, puhetekniikan ja
journalistiikan perusopinnot. Sivut lupaavat, että kurssin käytyäni osaan ”hahmottaa
viestinnän ja median erilaisia ilmiöitä yhteiskunnassa, ymmärtää teknologiavälitteisen
viestinnän merkityksen sekä sosiaalisen median aseman
mediajärjestelmän osana ja muutostekijänä, kehittää
viestinnällä vaikuttamisen sekä organisaatio- ja ryhmäviestinnän taitoja, tuntea viestinnän eettiset ja
juridiset normit sekä tarkastella
kriittisesti julkisuutta ja mediaa.” Juuri tätä
tarvitsen. Nopeasti. Harmi, kun alkavat vasta syyskuussa.
Löydän suomen kielen ja kulttuurin opintokokonaisuuden. 40
pistettä, ja kirjallisuuden perusopinnot myös, 25 pistettä. Välttämättömiä,
suorastaan pakollisia.
Pikakurssi kirjoittamiseen, 3 pistettä, alkaa ympäri vuoden.
Verkkotehtäviä. Kielen huoltoa ja kieliopin perusteita, 3 pistettä.
Mielenkiintoista. Tuonne heti. Nyt on ympäri vuoden.
Helminauha on päättymätön. Yhtäkkiä jostain Välähtää silmieni eteen musiikkiterapian opinnot. Mitä mielenkiintoisempia kuvauksia. Opin ymmärtämään
sitä ja tuota. Käyttämään monipuolisemmin ja laajemmin musiikkia tunteiden
tulkkina. Saisin vahvan teoreettisen,
tutkimuksellisen ja kliinisen perustietopohjan musiikkiterapiasta. Opinnot
perehdyttäisivät minut ”musiikkiterapian sovelluksiin
ja käytäntöihin erilaisissa diagnostisissa kohderyhmissä.” Awot.
Erityisen mielenkiintoisilta vaikuttaisi kaikkien
näiden perusopintojen jälkeiset kurssit. Aineopinnot, n. 35 pistettä joka
alueelta.
Noin kaksisataa pistettä saan kasaan tuossa tuokiossa. Halpojakin ovat, kympin piste. Ihan varalta varmistun vielä siitä, että
pystynhän tuon kaiken näin harrastuksena tekemään. Wikipedia tietää kaiken,
tarkistan.
Yksi opintopiste on 27 työtuntia. 200 pistettä siis 5400 tuntia.
Jos harrastaisin paljon, harrastaisin noin 5 tuntia viikossa,
joten valitsemani opintopisteet olisivat kasassa jo n. 20 vuoden kuluttua.
200 pistettä viisaampana lähden nukkumaan.
Mitä sinä löysit?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti