Translate

maanantai 12. tammikuuta 2015

Päivän pähkinä

Maanantaisin valmistaudun kuoroharjoituksiin. Niin tänäänkin, ja aloin soitella eilen käsiini saamaa näppärää sovitusta uudesta laulusta.

Ei tullut tällä kertaa soittamisesta mitään, kun juuttui kosketin pohjaan. Tarkemmin tutkittuna koskettimien välissä oli kaksi pähkinän puolikasta.

Ei. En tiedä mitään siitä, miten ne sinne olivat menneet. Meillä ei olohuoneessa saa syödä mitään, joten ilmeisesti ovat pudonneet puusta.

Kaivausyritykset tyrehtyivät paksuihin sormiini, ja hätiinhakemani veitsi työnsi pähkinän vain syvemmälle.

Alkoi pianon purkaminen.
Kansi auki, etulevy pois, koskettimien suojakansi pois ja vielä yksi lauta, mikä lie irti ruuvimeisseleillä.

Siitä ne sitten lähtevät koskettimet irti, nostelemalla, ja pähkinä pian myös.
Imuri haettiin. Oli jokunen pölyhiukkanenkin eksynyt väleistä.

Eikä siinä kaikki. Aarteita alkoi löytyä lisää. Aina uutta kosketinta nostaessa uusia aarteita.

Hammastikku, 7-vuotiaan Pirpananeidin tarravauvakuva, tarra nuotin kuvalla,
10 pennin hopeanvärinen kolikko, hiuspinni, pätkä riisinuudelia, vihreä pyöreä laastari; 6-vuotiaan Pipanamme kummien tyttären tarrakuva, 5 centin kolikko, 2 centin kolikko, kirppupelin nappula, 2 nappia, vaaleanpunainen ja valkoinen, vihreä tarra, narunpätkä, klemmari, paperin pala rei´ittäjän roska. Luvaton määrä pölyä. 

Kun kaikki koskettimet oli irti, imuroin sisuksen ja pyyhin rätillä. Kaverikin oli. 7-vuotias mahatautinen kotipäiväläinen. Helppohan oli aarteita etsiä, kun Pirpana kirjaili ylös mitä löytyi. Ja näppärästi sai koskettimia paikalleen. Niissä on numerot.

Kun piano oli imuroitu ja jynssätty sisältä puhtaaksi, kasattiin se takaisin.

Sitten tietysti piti kirjoittaa siitä vielä juttu.
Siihen se harjoitteluaika sitten menikin.

Mitä muuten teidän pianon sisällä on?