Äiti mitä tekemistä?

Siltä varalta, että joku lapsi joskus sanoo, että ei ole mitään tekemistä...
(kuva lainattu netistä)

Sisällä:
Tehdään synttärikortteja varastoon
Askarrellaan vanhoista lehdostä kaikenlaista
Hemmottelukylpy, saunotaan kauan
Voi kirjoittaa kummeille / serkuille / isovanhemmille kirjeet
Tehdään keppihevoset,  radat, ja pidetäänkisat
Leivotaan, laitetaan ruokaa. Etsitään uusia reseptejä
Käsityöt ja askartelut. Materiaalit askartelukaapista tai luonnosta. Vaikka pahvilaatikkoon joku taideteos
Voi tehdä esitelmän unelmamatkakohdemaasta
Pyydetään vieraita / mennään kylään
Selataan läpi cd-levyjä ja tehdään löytöjä. Kuunnellaan musiikkia.
Luetaan sarjakuvia tai kirjoja
Kirjoitetaan runoja ja tarinoita
Kirjoitetaan päiväkirjaa
Kuunnellaan rentoutumislevyä
Rakennetaan majaa sisälle tai ulos
Tehdään kepeistä tai tulitikuista hienoja rakennuksia
Tehdään palapelejä
Pelataan lautapelejä, ristinollaa, laivanupotusta
Saunotaan rauhasssa, kauan. Tuoksuja, saunahunajaa, vilvoittelua...
Legot, vaikka koko päivänä ei muuta kuin legoja koko perhe
Junaradat
Valokuvataan vaikka sisaruksia. Juhla- tai roolivaatteet päälle
Valokuvataan kukkia / luontoa
Tehdään kampauksia, netistä löytyy ohjeita tai kirjastossa on kampauskirjoja
Hierontaa sisaruksille / vanhemmille / lapsille
Päiväunet / päivälöhöily
Nukutaan siskonpedissä olkkarissa
Pyydetään vaikka lähellä asuva ystäväperhe yökylään
Järjestellään oman huoneen kaapit ja tavarat siistiksi
Soitetaan pianoa / nokkahuilua. Opetellaan vaikka pari laulua päivässä
Lauletaan tuttuja ja uusia lauluja
Tehdään oma lautapeli askartelu ja siihen säännöt. Kuvia voi leikata vanhoista lehdistä.
PIdetään salaatti-ilta, pitsailta tai  Juhlapäivällinen ja loihditaan hieno kattaus
Tehdään kesäpäiväkirjaa ja kuvita sitä
Leikitään kauppaa
Tehdään näytelmiä, lausutaan runoja, opetellaan niitä tai loruja ulkoa
Tehdään sukupuu
Rakentaan temppurata olohuoneeseen tai ulos
Tehdään kunnon kotileikki; keittiöt, oikeat vaipat nukeille jne...
Katsellaan vanhoja valokuvia, joissa kaikki on pieniä
Teipataan maalarinteipistä autoratoja sisälle tai tehdä niitä hiekkalaatikolle tai jonnekin vaikka kepeistä
Nojatuolikarttaretki, valitaan kohde ja tutkitaan sitä porukalla
Hemmotteluhoito: äiti leikkaa ja viilaa kynsiä, rasvaa ja hieroo ihoa, päätä, jalkoja, käsiä, mitä asiakas pyytääkään
Piirakan tekeminen itse poimituista marjoista
Ystävän kanssa kahville(äiti) tai eväsretkelle(äiti. Tai lapset!)
Omasta huoneesta turhat tavarat pois
Talon huonekalujen uudelleenjärjestely
Keittiön verhokapan yhdessä tekeminen kangasväreillä
Koko perheen medoaton päivä / viikko
Rooliasut
Päivä äidin / isän vaatteissa
Bongataan uusia reseptejä netistä ja laitetaan ihan uusia ruokia
Vaihdetaan verhot tai sänkypeitot
Kehystetään koulussa tehtyjä kuvistöitä
Katsellaan valokuvia, kun vanhemmat oli pieniä
Opetellaan uusi tekstaustyyli, netissä ohjeita ja kirjasinmalleja
Origameja, paperitaitoksia
Paperinukkeja, niille vaatteita
Taitellaan paperista laatikoita, isommasta pienempään, montako eri kokoista? Materiaalin voi ottaa vaikka vanhoista lehdistä
Tilkkutaideteos
Yhteistaideteos
Tehdään vanhoista koulukirjoista kaikki tehtävät ja lisätehtävät, mitkä jäi tekemättä

Sormiväreillä pesuhuoneessa maalaaminen. Vaikka vesirokkoa voi leikkiä. Tai tehdä seepran pikkuveljestä, jos äitillä riittää huumoria...

Ulkona:

Kivien maalaaminen
Onkiminen / Kalastaminen
Birgitanpolun laavut
Piirakkamarjojen poiminta
Saippuakuplien puhaltelu kunnon koneella
Neliapilan etsintää
Trampoliini täyteen ilmapalloja / palloja ja pomppimaan
Trampoliininäytös / esitys, johon suunnitelman tekeminen ja musiikki
Kukkien poimiminen, kukka-asetelmat
Saunavastsan tekeminen
Aarteenetsintää kotipihassa
Lettukestit / piknik takapihalla
Nuotio omalle pihalle
Syödään ulkona koko päivä
Mennä telttaan yöksi tai päivällä leikkimään, lukemaan rauhassa
Tehdään koirille temppuratoja
Hypätään ruutua, twistiä, hyppynarua
Käydään tervehtimässä naapuria
Leikitään rönttöä, 10 tikkua laudalla, Nurkkajussia,
Rakennetaan upea hiekkalinna ja rakennelmat hiekkalaatikolle
Vesisotaa
Neppiminen
Bongaa eläimiä ja pidä niistä päiväkirjaa
Tutustutaan lintujen ääniin
Pestään mattopyykkiä kotipihan asfaltilla tai pesuhuoneessa
Harrastetaan vesi-ilmapalloilua hellepäivänä
Heitetään tikkaa  tai käpyjä ämpäriin
Mansikoiden kerääminen timotein varteen
Kastellaan kukkia ja hoidetaan puutarhaa
Laitetaan salaattia tms. kasvamaan
Tehdään kasvikansio, prässätään kasveja ja tutkitaan niitä


Lähdetään jonnekin:

Leikkipuistoon, vaihteeksi jonnekin muualle. Kesällä suljettujen Päiväkotien / koulujen pihoille. Toiseen kaupunginosaan?
Kirjasto, voi kuunnella vaikka jotain. Vaikka säännöllisesti aina maanantaisin.
Poliisimuseo, ilmainen
Vehoniemen automuseo, ilmainen
Uimaan lähirannalle, tai kauemmas. Eri rannalle, kuin tavallisesti
Eväsretki metsään, laavulle. Nuotiolla lettuja, tikkupullia
Liikennepuistoon kotikuntaan tai naapuriin
Mäyriään, Rantalaan tai Lastukkaan uimaan ja saunaan
Pururadalle lenkkeilemään
Käydä katsomassa Lempäälän kanavaa
Retki tallille
Yyteriin rannalle
Poriin http://www.kirjurinluoto.fi/puisto.html
Valkeakosken seikkailupuisto ja seitsemän sillan lenkki
Onkimaan
Veneretkelle saareen
Torille ihmisiä ihmettelemään
Junalla johonkin jännään paikkaan, kuten Helsinkiin. 2.
Taidemuseopäivä
Kotiseutumuseo Kuokkalassa - historiasta löytyy varmasti kirjallista materiaalia kirjastosta.
Karttaretket = jokainen saa ehdottaa paikan kartalta ja katsellaan googlettamalla kuvia ko paikkakunnasta. Lähistöllä paljon kauniita...

Mitä mnuuta voisi tehdä, kun on tylsää?

Kirppiksellä

Niin se kolea lauantai koitti, kun oli varattu kirppispöytä peräkonttikirppikselle.

Pirpanat oli siivonneet kaappejansa,  hinnoitelleet,  käyneet luopumistaistelua, suunnitelleet mitä kaikkea niillä rahoilla tehdään, mitä kirppikseltä saa.

Omat vaatekaapit ja kangasvarastot kävin läpi...

Kyllä oli paljon turhaa tavaraa talossa.

Hiljaista oli myyntikojulla sitten itse tapahtumassa.

Eipä aikaakaan,  kun rohkea Pirpana innostui kailottamaan:

"Tänne päin! hyvät asiakkaat.
Täyttäkää kotiin turhalla romulla.
Halvalla lähtee!"

Ei kulkenut vielä asiakasvirrat meidän kojulle,  mutta naapuripöytien myyjien suut kääntyivät hymyyn.

Itse en tiennyt,  olisinko kieltänyt, vai ollut hänestä ylpeä.

Pian Pirpana etsi autosta pahvinpalan,  kirjoitti siihen "Kirppis", ja lähti kaupan parkkipaikan reunoille huutelemaan.

Kun joku käveli peräkonttimme viereen, Pirpana ehdotti: Kelpaisiko rouvalle rasva?

Eikä lannistunut kymmenestä ei-vastauksesta... Yhdelle rouvalle möi Yves Rocherin yhden kerran kokeillut rasvat, josta sai itse sai valtavan ihottuman.

Rouva kehui tyttöä, hymyili, ja osti. Synttärilahjaksi saatu rasva vaihtui rahaksi vitosella.

Yhdelle pariskunnalle hän ehdotti: "Tästä voisi ostaa hyvän kirjan vaikka tuleville lapsenlapsille jo etukäteen! "

Mukava päivä oli.

Bisneksessä olisi kuitenkin vielä ollut toivomista.

Paikka maksoi 6€.

Itse möin yhden puseron 3€:lla ja 2,5m kangasta 25€:lla.

Yksi tytöistä möi 2 vihkot, 2 €, toinen Aku Ankkoja eurolla, ja osti venäläisen marsalkan asun 15 eurolla.

Voisikohan kuitenkin tienata jollain vähän paremmin?

Päällikkö ja Pirpanat kanakaupoilla

Ei ollut käynyt mielen vieressäkään alkaa kanafarmariksi.

Joulupukki oli suunnitellut toisin.
Tuli meille Kukko olallaan.

Pukki kertoi, että sen nimi on Erkki. Aikansa kaakatti siinä lahjojen jaon aikana olohuoneessamme, ja kun toiveikkaasti odotimme, että kaakatus kohta loppuu, pukki karkasi parvekkeen ovesta,  huikkasi ovella heipat - ja Erkki jäi meille.

Siinä sitä sitten ihmettelimme. Komea Kukko olohuoneessa,  ja koko perhe ympärillä aukomassa lahjapaketteja.


Siellä se autotallin nurkassa asusteli ja kiekui aina, kun tuli autolla pihaan.

Kun kelit lämpenevät, Erkki pääsi autotallista vapaaksi ja alkoi pitää järjestystä pihassa.

Kaikesta kuitenkin huomasi, että Erkillä taisi olla ikävä vaimoa. Yksinään tepasteli poikamies pitkin tonttia, kaivoi matoja kukkaruukusta, ja komensi kissat pois ruokakupeiltaan silloin, kun Hän itse sattui olemaan raksuja vailla.

Koiranhäkin viereen Kukko meni vähän niitä ärsyttämään. Kookotti siinä, pyöri ja pöyhi itseään, ja ei ollut moksiskaan, kun koirat hyppivät vasten aitaa. Pullisteli vain. Komea Hän kyllä onkin.

Sitten se päivä tuli, että lähdimme hakemaan hänelle vaimoja. Hellyimme ostamaan kaksi. Molemmille pikkutytöille omat kanat.

Matkaan saimme kana-asiantuntijan, jolta kyselin neuvoja.
Mistä tiedän millainen kana on valittava?

- No minä tiedän. Sen pitää olla lapsille ystävällinen,  ei äkäinen. Heltta hyvä. Terveen näköinen.

Selvä. No niinpä tietysti. Kanan luonne on tietenkin helppo havaita ja heltta-analyysi käy kai käden käänteessä.
Löysimme kanalan.

Jo pihassa tiesimme saapuneemme oikeaan paikkaan. Sen päiväinen kotkotus kuului monesta suunnasta.

Hyvältä näytti nätti munakorikin.

Isäntä astui karsinaan ja hätisteli kaksi kanaa laatikkoon.

Kannoimme kanalaatikot autoon ja saimme vähän rehua, kiviä ja munitusta.

Myyjä kertoi, että munitusrehua pitää antaa joka päivä. Samoin kiviä tai kuivatettuja munan kuoria. Kuivatettuja siksi, että jos menee antamaan kerran niitä märkiä, sen jälkeen kana syö aina omat munansa. Ja jos ei anna munitusrehua,  muniminen loppuu.

Tekevät munansa kuulemma aamupäivisin, vaikka pahvilastikkoon.  Yöksi pitää olla orsi,  sinne kiipeävät nukkumaan.

Autossa pääsi toiselta tytöltä itku. Ei saanutkaan itse valita kansansa. Kovasti selvitimme, että näytti siltä, että nämä kanat eniten halusivat lähteä meille. Tyttö suostui. 

Tämän jutun loppuun  olisi näppärä kirjoittaa, että sen pituinen se.

Mutta ei.
Huomenna menen kuntaan ja täytän kanatilallisen ilmoituksen.

Torstai, osa II

Siinä oli paketit sitten ihmeteltävänä ja arvata saattaa, että päällimmäisenä haaveena oli päästä koneita testaamaan.

Mutta ei puhettakaan. Kello 17 pelmahtaa synttäreitä viettämään toistakymmentä 10-vuotiasta, ja jotakin tolkkua pitäisi saada keittiön pinnoille, kakku pitäisi leipoa ja olohuoneen lattialta kolata kaikenlaista.

Jätin paketit ja aloin touhuta. Kuopus halusi vain ja ainoastaan olla äidin lähellä.  Mieluimmin maaten. Että saa rauhassa syödä. Nukahtaa,  ja jatkaa taas.

Puhelin soi, ja joku kysyi saako kaveri tulla.
- Saa tulla,  jos laitetaan yhdessä synttäreitä.  Siivotaan ja laitetaan tarjottavat.

Patistelin muksuja. Sain vauvan tyytyväiseksi ja yritin livahtaa synttärisankarin kanssa kauppaan. Istuin autoon ja käynnistin
...
Akku tyhjä. Kello oli kolme ja toinen auto oli huollossa. Firman auto oli työntekijällä lainassa, kun sen auto oli rikki.

Tehtiin kauppalista ja ajateltiin soittaa sille toiselle päällikölle,  että tuo tullessaan. Minkäs tälle.

Kaukaa alkoi kuulua itkua. Voimakasta.  Erilaista.


Sieltä naapurin setä ja toiseksi vanhin poika tulevat yhdessä ja poika pitelee kättään.  Naamassa punaista. Suu väärin päin.

Pyörä oli mennyt ojaan.

Käsi kipeänä, paita suttuisena, polvessa naarmuja,  huulessa hampaan kolo. Hampaat  heiluen.

Tutkittiin. Ikävältä näytti käsi. Ei voinut heiluttaa eikä puristaa. Luu törrötti ranteen kohdalla rumasti.  Murtuneelta näytti.

Naapuri tarjosi autoaan.
Kiitos.  Mieluusti otin vastaan.

Joku toi puhtaan paidan. Joku kosteuspyyhkeet,  ihmepussin, jolla tilanteessa kuin tilanteessa saa paljon iloa. Naama putsattiin.

Pakastimesta haettiin keittojuurespussi. Pari pyyhettä. Paistinlasta  käden tueksi ja äititerveydenhoitaja teki hienon paketin.

Ensimmäinen vastaantullut huivi sai toimia kolmioliinana.

Taisi olla virhe. Se oli väärän värinen.

Potilas oli saada hepulin. Itku yltyi ja yltyi. Tyttöjen värinen liina. Yäk.
Kaikella 8-vuotiaan ällötyksenilmaisuvoimalla tuli selväksi, että liina oli ruma.

Niin noustiin ruman liinan, paistinlastan, keittojuurespussin, parin pyyhkeen ja rumaa liinaa peittävän hupparin ympäröimän pojan kanssa autoon ja Ajeltiin terveyskeskukseen.

Poika sai lähetteen Acutaan ja fiksumman kääreen.

Lääkäri laski antamieni särkylääkkeen määriä. Siinä mutisin,  että taisin antaa vähän reilusti. Eikös Panadolia saa antaa 15mg per painotalo?

- Kyllä. Ootko sää alan ihmisiä? kysyi lääkäri ihmetellen.

No en en. Mulla vaan on näitä lapsia kymmenen. Että jokunen päivystyskäynti on jo takana.

- Eli olet.

Niin.  Ehkä olen alalla?

Päällikön päiväkirjasta. Torstai. Osa I

Ihan tavallisesti sekin torstai alkoi. Lapset vuorollaan sulkivat kodin oven. Jäätiin kuopuksemme kanssa kaksin.  Oli nukuttu huonosti. Tai vaikka niin, että "useita kertoja". 

Sitten tuli viesti ja puhelu. Sellaiset, jotka tekevät tavallisesta päivästä joulun, juhannuksen ja kaikki juhlat samalle päivälle... 

 Postin kuriiri soitti,  että tuo paketin. Unelmien täyttymyksen. Sellaista ei naisen elämässä voi tapahtua kuin korkeintaan kerran,  että samana päivänä saa saumurin ja ompelukoneen.  

Olisin voinut kiljua.  Jaa olenko kotona? Täällähän minä päätoimisesti päivystän ja odotan pakettia. Sitä, josta olen unelmoinut pitkään. 

Olisi tehnyt mieli siivota koti. Käydä suihkussa. Laittaa hiukset, kattaa kahvipöytä postipojalle. Levittää punainen matto... Tätä tietä tänne päin.  Tervetuloa. 

Vihdoin ovikello soi. Onko oikea talo? Jo vain.  Tänne saa tuoda.

Siinä estelin jalkojani hyppimästä.  Suutani kiljumasta.  

Kun vihdoin rouva postipoika kantoi paketin eteiseen, en enää malttanut mieltäni. 

- Voi ihanaa. Kiitos. Siinä on mulle ompelukone ja saumuri!!! 

Mutta mitä sanoo postipoika?

- Jaa teillä on Kukko? 

No juu on on. Ja sitten puhuttiin kukosta... Kukko tarvitsee kaveriksern kanoja.  

No kyllä tietenkin. Mutta ei tässä nyt kanoja jouda googlaamaan, jos on pakettien aukomiset ja kaikki...

Sitten se lähti.

Kello oli silloin vasta tavallisena torstaina 12. 

Äitienpäivätunnelmissa

Äitienpäivänä ajatukset vaeltavat... Mietin lasteni syntymähetkiä, omaa ja puolisoni äitiä, pohdin omaa äitiyttäni.  Muistelin mummoloitani, ja ihan sen tuoksun muistan tarkasti. Mietin erilaisten ystävieni päivää.

Äitienpäivänä on helppo olla omasta tehtävästään kiitollinen. Ilman rakkaita lapsiani en olisi äiti.

En tietäisi miltä tuntuu positiivinen raskaustesti, vauvan odotus,  sen ensimmäiset, hennot liikkeet  vatsassa. Ultrasta tulostettu kuva. Synnyttämisen jännittäminen.  Synnyttämisen hetket. Vastasyntyneen ensiparkaisu, sen märkä iho rintani päällä. Imettäminen. Lapsen täydellinen luottamus hoitooni.

En tietäisi miten tärkeää on lohduttaa. Halata.  Kutittaa, pussata,  paijata,  kuiskata,  antaa ruokaa, silittää, laittaa laastari ja kirjoittaa kokeeseen nimi.

En tietäisi millaista on valvoa niin paljon,  että silmät seisovat päässä, ja kiukku pursuaa päivällä, kun palveluksia pyydetään.

En mitään niin hienoa voi tietää. Muutoin, kuin saamani tehtävän kautta.
Kun minusta silloin joskus tuli äiti.

Tänään ajatukseni kulkivat myös niihin vuosiin, kun oman lapsen kaipuu tuntui kipuna, joka oli läsnä jokaisessa hetkessä.

Mitä Luoja suunnittelee? Eikö minusta ole äidiksi? Enkö pysty? Enkö pärjää? Kaipaanko omaa lasta koko elämäni ajan?

Onko lenko niin huono, että minulle ei anneta vastuuta lapsesta?

Äitienpäivä on monelle myös kipujen päivä.

Olen ajatellut sinua ystäväni, joka rukoilet puolisoa.  Ei ilman puolisoa voi tulla äidiksi.

Olen muistanut sinua,  joka et tiedä, kuka äitisi on. Olen miettinyt teitä, jotka olette jo joutuneet äidistä luopumaan. Ja teitä, jotka lapsia olette pyytäneet, ja vielä on Luoja jättänyt vastausta vaille.

Olen muistanut sinua, joka haluaisit unohtaa äitisi, ja kodin ikävät muistot. Sinua, jolta äiti kielsi harrastamisen,  ja sinua, jota äiti ei auttanut opiskelemaan. Ja sinua, jonka äiti on paras ystäväsi, ja sinua,  jonka äiti jätti sinut toisen äidin hoivaan.

Olen muistanut myös sinua, joka et enää mitenkään jaksaisi olla äiti. Ja sinua, joka olet äiti omille, ja äidin sijainen monelle muulle.
Muistin teitä, jotka saitte yhden. Ja teitä, jotka saitte useamman.

Lämpimiä ajatuksia myös äideille, joilla on erityinen tehtävä erityislapsen tai -lasten kanssa.  Jokainen päivä on rikas, ja välillä raskas.

Tässä meitä on juhlan viettäjiä.

Kyynelsilmin iloitsevia. Suruansa itkeviä.  Sitä sisälleen kätkeviä, ja sitä toisille jakavia.


Tänään, äitienpäivän jälkeen maanantaina, toivotan siunattua,  tavallista päivää sinulle.

Voimia ja iloa, tähän ainutlaatuiseen hetkeen!

Kukkaleipiä ja sämpylöitä

Tarttui Tallinnasta muutakin, kuin käsityötarvikkeita. 

Kävimme vähän kauempana keskustasta ruokakaupassa,  ja näin aivan syötävän kauniin leivän. 

En ymmärrärtänyt tarkemmin tutkia ja kuvata, mutta sen muistan, että se näytti kukalta. 

Tänään porukalla sen tekemistä harjoiteltiin, ja nättihän siitä tuli.

Taikina tehtiin pikkusiskon maukkaalla ohjeella:

1,5l vettä

1-2 palaa hiivaa

1,5 rkl sokeria 

2rkl suolaa

320g Neljän viljan hiutaleita

320g kaurahiutaleita 

1,3kg vehnäjauhoja 

1,5dl öljyä

Punnittiin 500g taikinapalanen ja laitettiin 8 osaan. 

Suurin palanen keskelle ja 7 ympärille.

Ennen uuniin laittamista voideltiin vedellä ja laitettiin päälle auringonkukan- ja seesaminsiemeniä

 

Kyllä maistui Pirpanoille!

Päällikön pyssyt

Ajettiin hotellin pihaan.

Siinä sitä alettiin porukalla ihmetellä,  että mihin laitetaan meidän matkatavarat. Kivääri ja haulikot.

Sattui nimittäin niin, että tuli yhtäaikainen puute sekö lomasta, että käsityötarvikkeista.

Silloin on tietysti käsitöiden harrastajalle sopiva lomakohde Tallinnassa, Karnaluksilla.

Matlaseuraakin järjestyi. Mukaan lähti se toinen päällikkö, ystävä, ja hänen metsästävä miehensä.

Yhtäkkiä ne miehet keksivät lähteä villisikajahtiin sillä aikaa, kun me tutkimme perinpohjaisesti tulevaisuuden käsityömahdollisuuksia ja kaikenlaista siihen liittyvää tarviketta.

Touhuhan siitä alkoi kaikkine asepasseineen ja papereineen, mutta siitä saa se toinen päällikkö itse selostaa enemmän.

Nyt oltiin kuitenkin hotellin pihassa ja monestakin  syystä tuli mieleen,  että saattaa olla niin, että aseita ei ole hyvä säilyttää autossa.

Hurjalta tuntui ajatus siitäkin, että turvakaukalon, lastenvaunujen ja matkatavaroiden lisäksi päällikkö ja hänen ystävänsä lompsivat haulikot olallaan hotellin aulan läpi huoneeseen.

Paniikkihan siitä seuraisi. Kaksi järkälettä metsällemeneville sopivine huolettomine risupartoineen. Turvakaukalo, matkatavarat...
Kyllä olisi kuhina ja hössötys alkanut.

Niin saimme tehtävän.
No kysykää sitten respasta missä metsästysturistit säilyttävät aseitaan.

Kuulostipa hienolta. Että ihan metsästysturistit.

Mentiin lappuja täyttämään ja ihan hiljaa sipatettiin, että metsästysturisteja metsästysturisteja. Minne aseet?

Ei ymmärtänyt meitä nuori nainen. Pää pyöri ja suu kävi.
Hunting tourist. Hunting Hunting. Ja ei.
Minä piirtämään pyssyn kuvaa paperille ja kädellä näyttämään ampumista ja suulla sanomaan pam.

Ei löytynyt sanavarastosta haulikko eikä kivääriä, ja kohta me pyytämään, että Google -kääntäjä nyt tarvitaan ja sieltähän se löytyi, metsästysase.

Silloin  tyttö juoksun kanssa siitä ampaisi kohti vartijaa, joka tuimakatseisena, ehkä elämänsä tehtävän juuri saaneena rykäisi tärkeästi:
- Minä olen myös poliisi. Vastaan tämän talon turvallisuudesta.

Me selittämään, että kyllä kyllä.  Meillä on aseita autossa ja setä röhistelemään vielä lisää.
- Meillä on laki. Meillä on säännöt. Kröhöm.

Ja me kuiskaamaan ihan hiljaa, että kukaan ei kuule... Että kyllä kyllä.  Mutta nyt on niin, että me olemme metsästysturisteja ja kaikki metqästysluvat, paperit ja asepassit ja aseenkantoluvat on kunnossa, (helpotuksen huokaus näkyi vartijan kasvoilta), mutta haluamme vaan tietää, että säilytämmekö aseita autossa vai hotellihuoneessa.

- Ei. Ei kummassakaan.

Ja kohta hän kaivamaan taskusta avaimia ja me katsomaan, kuinka aseet asiallisesti säilytetään.

Ei loppunut huolet vartijoita.
- Vilaustakaan aseista ei saa näkyä yhdellekään asiakkaallemme.

Me miettimään miten ihmeessä saamme ne sinne asekaappiin kannettua ilman vilausta.

Sitten välähti.  Onhan meillä vauva! Ja vauvan vaunut. Laitamme pyssyt vaunuun nukkumaan,  peittelemme matolla ja sydänfleesellä ja viemme ne nätisti nukkumaan käskettyyn paikkaan.

Kun aamu koitti, ja hotellin väki nukkui, haki metsästäjät pyssynsä ja kantoivat mattorullat sydänfleeseineen autoon.

Ja me jäimme miettimään, onko viisasta olla peloissaan, jos oma rakas puoliso on villisikametsällä Latvian rajalla.
Pelkäisitkö sinä?