Translate

perjantai 20. toukokuuta 2016

Torstai, osa II

Siinä oli paketit sitten ihmeteltävänä ja arvata saattaa, että päällimmäisenä haaveena oli päästä koneita testaamaan.

Mutta ei puhettakaan. Kello 17 pelmahtaa synttäreitä viettämään toistakymmentä 10-vuotiasta, ja jotakin tolkkua pitäisi saada keittiön pinnoille, kakku pitäisi leipoa ja olohuoneen lattialta kolata kaikenlaista.

Jätin paketit ja aloin touhuta. Kuopus halusi vain ja ainoastaan olla äidin lähellä.  Mieluimmin maaten. Että saa rauhassa syödä. Nukahtaa,  ja jatkaa taas.

Puhelin soi, ja joku kysyi saako kaveri tulla.
- Saa tulla,  jos laitetaan yhdessä synttäreitä.  Siivotaan ja laitetaan tarjottavat.

Patistelin muksuja. Sain vauvan tyytyväiseksi ja yritin livahtaa synttärisankarin kanssa kauppaan. Istuin autoon ja käynnistin
...
Akku tyhjä. Kello oli kolme ja toinen auto oli huollossa. Firman auto oli työntekijällä lainassa, kun sen auto oli rikki.

Tehtiin kauppalista ja ajateltiin soittaa sille toiselle päällikölle,  että tuo tullessaan. Minkäs tälle.

Kaukaa alkoi kuulua itkua. Voimakasta.  Erilaista.


Sieltä naapurin setä ja toiseksi vanhin poika tulevat yhdessä ja poika pitelee kättään.  Naamassa punaista. Suu väärin päin.

Pyörä oli mennyt ojaan.

Käsi kipeänä, paita suttuisena, polvessa naarmuja,  huulessa hampaan kolo. Hampaat  heiluen.

Tutkittiin. Ikävältä näytti käsi. Ei voinut heiluttaa eikä puristaa. Luu törrötti ranteen kohdalla rumasti.  Murtuneelta näytti.

Naapuri tarjosi autoaan.
Kiitos.  Mieluusti otin vastaan.

Joku toi puhtaan paidan. Joku kosteuspyyhkeet,  ihmepussin, jolla tilanteessa kuin tilanteessa saa paljon iloa. Naama putsattiin.

Pakastimesta haettiin keittojuurespussi. Pari pyyhettä. Paistinlasta  käden tueksi ja äititerveydenhoitaja teki hienon paketin.

Ensimmäinen vastaantullut huivi sai toimia kolmioliinana.

Taisi olla virhe. Se oli väärän värinen.

Potilas oli saada hepulin. Itku yltyi ja yltyi. Tyttöjen värinen liina. Yäk.
Kaikella 8-vuotiaan ällötyksenilmaisuvoimalla tuli selväksi, että liina oli ruma.

Niin noustiin ruman liinan, paistinlastan, keittojuurespussin, parin pyyhkeen ja rumaa liinaa peittävän hupparin ympäröimän pojan kanssa autoon ja Ajeltiin terveyskeskukseen.

Poika sai lähetteen Acutaan ja fiksumman kääreen.

Lääkäri laski antamieni särkylääkkeen määriä. Siinä mutisin,  että taisin antaa vähän reilusti. Eikös Panadolia saa antaa 15mg per painotalo?

- Kyllä. Ootko sää alan ihmisiä? kysyi lääkäri ihmetellen.

No en en. Mulla vaan on näitä lapsia kymmenen. Että jokunen päivystyskäynti on jo takana.

- Eli olet.

Niin.  Ehkä olen alalla?