Flow - päämäärä vai oheisbsbonus

Ystäväni haastoi miettimään, milloin ja missä koen flow-tilaa?

Wikipedia: "Flow (myös optimaalinen kokemus ja virtauskokemus) on psykologi Mihály Csíkszentmihályinmukaan tila, jossa ihmisen tietoisuuteen saapuva informaatio on tasapainossa minän tavoitteiden kanssa. Flow-kokemuksen seurauksena minän järjestys on aikaisempaa monimuotoisempi (minän kompleksisuus kasvaa). Flow'ssa psyykkinen energia käytetään ainoastaan tavoitteiden saavuttamiseen.^[1]

Flow-kokemuksessa ihminen paneutuu koko kapasiteetillaan keskittyneesti tavoitteelliseen toimintaan sulkien kaiken muun tietoisuudestaan. Flow lisää psyyken sisäistä vahvuutta ja kompleksisuutta ihmisen saadessa todellisuuskuvansa järjestykseen ja hallintaan. Optimaalinen flow-kokemus syntyy, kun ihmisen taidot vastaavat käsillä olevaa haastetta ja hän on kiinnostuneesti paneutunut ko. aktiviteettiin. Csíkszentmihályi on tutkimuksissaan todennut ihmisten olevan onnellisimmillaan juuri tällaisina hetkinä elämässään."

Istuin koulutuksessa. Satojen kaltaisteni seassa. Luennoitsija oli mukaansatempaava ja yleisö haltioissaan. 

Kukaan ei keskeytä. Ei puhuttu työstä.
Luennoitsija (filosofi Esa Saarinen) puhui siitä, miten inhimillisestä elämästä saadaan vielä parempaa. 

Hän korosti kolmea asiaa.

1. Läsnäolo
2. Rinnalla kulkeminen
3. "Maaginen noste"


Se. Se maaginen noste. Se on virtauskokemusta.

Se on sitä, kun musiikki haukkaa mukaansa sen tekijän ja kokijan. Se on sitä, kun vauhdikkaan iltapäivän jälkeen takassa rätisee ja kaikilla on jotain tekemistä.
Se on sitä, kun kuopus antaa pyhäaamuna märän putun ja ykkää äitittä. Tai teini murtuu jääkauden jälkeen halattavaksi.

Sitä on se, kun häivähtää hetki käsillä olevaa aikaa, ponnisteluja onnen tai rauhallisen hetken saavuttamiseksi.

Äidin Flow. Silloin äiti on kaikista onnellisimmillaan.