Vaatekaappi

Kuusi viikkoa kaappeja koluttuani onneksi joulu ja lasten sairastelut toivat toivotun tauon. 

Kyllä olikin mukava omassa kodissaan tehdä ihan muuta kuin siivota kaappeja!  Uima-altaaseen laskettiin vesi ja joka päivä saunottiin ja uitiin kauan siellä hyisessä vedessä. 

Se lähes viimeinen kaappi kuitenkin samalla yhtäältä vaivasi mieltä, toisaalta hiukan huoletti. Oma vaatekaappi.

Tiesin, että sitä pitäisi kohdella rajuun ottein. Olin sellaista yrittänytkin.

Silti se pursusi.

Sopivasti tuli teini ostamaan koneaikaa, ja tarjoilin monenlaista kauppaa.  Siivoa veski. Siivoa keittiön pöydät ihan siistiksi. Laita kolme koria puhdasta pyykkiä paikalleen.  Eih. Kaikki tyhmiä.

Vielä tarjosin: tyhjennä mun vaatekaappi pyykkikoreihin. Laita sieltä kaikki turhat vaatteet pois.

Jo alkoi silmät kiiltää. Paljonko saan?

No yhtä monta minuuttia, kun siihen menee.

Niin aloitti teini homman, joka selvästi oli mieleinen. 

- Sori äiti.  Mun pitää nyt laittaa näitä täältä aika raakalla kädellä.

- Sori äiti. Mä sanon nyt ihan suoraan,  että näistä voi suurimman osan laittaa menee.

Irvistyksiä. Silmien pyörityksiä. Kysyviä katseita. Vilpitöntä naurua.

Poistettavien kasa.

Sitten kasa, jota ensin mietin, että mitä sinne kerää?

OMAANKÄYTTÖÖNSÄPÖLLITTÄVIEN kasa. Jaa joku järkevä vaate kuitenkin. 

- Hei tää äiti on kakskymppisen bilehilen paita.

Ja se lähti sinne omaan kasaan.

Kohta käppäili isäntä ja katseli touhua huolestuneena. 

- Muista sitten kohtuudella. Jos viet liikaa, alkaa äiti kohta sanoa, että sillä ei oo mitään vaatteita ja sen pitää mennä ostamaan uusia!

Homma jatkui.

- Noh. Tätä saat pitää korkeintaan kotona.

- Tää. No okei.  Menee sulla töissä.

- Tää laitetaan menee.

Ja minä upposin Saksan-matkamuistoihin. Sen paidan olin saanut 15 vuotta sitten,  kun anoppini kanssa olin mieheni siskon luona Saksassa. Eih. Tuo on niin ohut. Mutta tavattoman lämmin.

- No okei. Saat pitää sitä niin kauan, kuin oot hommannut uuden.

- Äiti tätä saat pitää talvellakin, kun käyt lenkillä. Mä tiiän, että sä tarviit jotain lämmintä. Vaikka tää onkin ihan. Sanonko mikä.

Tuo minun rakas teini. 

Kiitos tästä. Ei mulla olisi tästä itse mitään tullutkaan.

Hyvin sopii, että kannan nuo vaatteet varastoon. Ja jahka seuraavan kerran lähtee täältä yöksi jonnekin,  niin sitten hipsin vielä joku kerta sinne vaatekaupoille ;). 

Kukaan ei muuten ole kertonut, miten paljon omista lapsista on uudenlaista iloa sitten, kun niillä alkaa tulla huumoria ja niistä on jo kunnolla juttukaveria. Mitähän kivaa elämä vielä tarjoaakaan?

Päälliköt ja Pirpanat Raksissa

Ajeltiin naapurikaupungin keskustassa ihan huvikseen,  koko sirkus. Katseltiin jouluvaloja. Siinä ne mukavasti autossa pysyvät ihan ojennuksessa,  kaikki turvavöissä kiinni, kovin paljon kukaan ei sotke, kun ei ole tavaraakaan, mitä levittää.

Enemmän pitäisi istua autossa. Jos dieseli olisi halvempaa, voisi tämän tästä pakata Pirpanat autoon istumaan. Huvin vuoksi.

Kovasti laiskotti ajatus ruoanlaitosta, ja yllytin toisen päällikön ajamaan auton Raxiin.

Pirpanat innostuivat tietysti heti. Paitsi se yksi, joka ei tykkää koskaan mistään ruuasta muutenkaan. Paitsi lihakeitosta.

Ehdoksi sovittiin, että isot valkkaavat yhden pienen, josta huolehtii. Oli nopea huutokauppa ja kaikki saivat mieleisensä.

Tietysti vähän jännitti ja pidin perussaarnat. Sitten ootte ihmisiksi. Ja erityisesti ette huuda.

Mikäs siinä oli katsellessa. Isäntä kantoi vauvan kaukalon. Isot taluttivat pieniä. Minä hymyilin.

Vauva ymmärsi nukkua.

Varmuuden vuoksi laitoin Faceen päivityksen, että pitäkää ihmiset peukkuja. Olemme koko perheellä Raxissa. Ymmärtäviä peukkuja tuli heti paljon.

Kohta joku tiedotti, että praitti on hyvää.

Yksi isosisko selitti hoidokilleen, että semmoinen sääntö on, että salaattia pitää ottaa.

Taas hymyilin. En minä sellaisesta ollu tänään puhunut mitään.  Onko tosiaan niin, että lapset alkavat itsekin arvostaa niitä asioita, mistä olemme niille puhuneet.

2-vuotiaan lautanen näytti tältä, ja pikkuisen lipsuin palvelupäätöksessäni, nappasin pojan kainaloon, ja vein tarjoilupöydän ääreen. 

"Aluu", sanoi poika, ja pyöritti päätään joka ikisen ruuan vieressä. 

Se tarkoittaa, että en halua, enkä aio syödä. Ihana poika, joka on pikkuisen jo alkanut puhua.

Kun katsoin pöydän alle, hymyilin taas. Tämä "poika" oli lähtiessä ihan ite valinnut kenkänsä.  Tiedättekö... Meillä ei vaatteisiin menisi penniäkään, jos minä en niitä ostelisi.

Se sama 'poika' kohta tiedotti, että tämä on sitten samalla iltapala. Jos nimittäin sitä ei erikseen tiedota, lapset alkavat heti kotiin päästyään pyytää iltapalaa.

Pian teini kertoi, että joku koulukaveri oli tykännyt hänen kuvastaan instanssa. Kohta 8-vuotias poika tiedotti, että oon täys kuin Turusen pyssy. 

Eipä aikaakaan,  kun tämä herra alkoi tarkentaa. 

Mitä se tarkoittaa,  että on täys kuin Turusen pyssy?

Emme me tienneet.  Isi alkoi googlata.

1708 Lieksassa Venäjän puolelle tehtiin ryöstöretki. Mukana retkellä oli Turunen niminen mies, joka laittoi pyssynsä täyteen saalista, että ei paluumatkalla Suomen rajalla voinut laukaista kunnianlaukauksia. Pyssy oli liian täynnä. Siitä jäi sanonta.

Niin onnellisena. Niin kiitollisena istuin autoon. 

Mitään hullua ei tapahtunut.  Minun rakkaillani on taas maha täynnä ruokaa.

Enkelin viesti

Jouluilta painuu hämärään,
voisinko jo hetken viivähtää?
Jospa tähdet ja sanoma jouluinen
veisi kaiken kiireen arkisen.
Enkö kuule, kun enkeli viestin tuo:
Tule,  pysähdy sinäkin lapsen luo.

Näen, hän nukkuu unta rauhaisaa.
Ei hän tiedä murheista tämän maan.
Siinä vierellä hetken saan levähtää,
valo taivaan matkaa lämmittää.
Tässä kuulen, kun enkeli viestin tuo,
tule pysähdy sinäkin lapsen luo..

Joulun lapsi sai kuorman raskaimman.
Ristin kantoi,  voitti kuoleman,
siksi kerran on valmiina meillekin
ikijoulu, kiitos loputon.
Kuule, ystävä, enkeli viestin tuo:
Tule,  pysähdy sinäkin lapsen luo.

                   pirpanapaallikkö 2014

Voit kuunnella laulun tästä

Enkelin viesti

Kinkkukaupassa

Siellä me oltiin tyttöjen kanssa aatonaattona Prismassa, ja todettiin, että kinkut on loppu.

Olisi siinä ollut sellainen 11 euroa kilolta maksava ekoluomuhyperkinkku, jota pyörittelin, ja mietin maksaako kinkusta satasen, vai vietämmekö joulua ilman kinkkua.

Kumpikin vaihtoehto tuntui yhdentekevältä, sillä armas siippani kertoi samalla, kun tarkistin hänen toivekirjailijansa nimeä, että vauva oksentaa kaiken, mitä hälle saa juotettua.

Sekin vielä. Ei siis riittänyt, että kolme viikkoa on joku ollut sairaana.
Aamulla nousi vauvalle kuume, ja nyt se oksentaa.

Sitten välähti,  että soitan oman kylän S-markettiin, josta kerrottiin, että monenlaista kinkkua on vielä myytävänä.

Hiukan epäluuloisena nostin varmuuden vuoksi kyytiin pari valmista kilon pukkukinkkua ja koitin miettiä miltä sinappi maistuu tuollaisen päällä jouluaattona.


Myyjä pyöri S-marketissa sopivasti kinkkuhyllyjen luona inventaariopiipparin kanssa ja heitin hälle, kun kerta kello oli jo varttia vaille yhdeksän,  ja oli aatonaattoilta, että kai myyt nuo jo puoleen hintaan?

Ei. En voi antaa.

Sitten hän alkoi ihmetellä, että vakuumi on auennut.

- No hyvä. sittenhän se on puolen hinnan kinkku.

Myyjä hymyili.
- En saisi myydä tätä ollenkaan.

- Juu no sepä sattui mukavasti. Voin kyllä huolehtia sen roskiin.

Sitten myyjä jo nauroi.
Pian kinkussa oli keltaiset tarrat.

Ai että hymyilytti. Saatiinpas kinkkua tänäkin jouluna!

Tonttujen touhua

Kiitos vaan Tokmannin Pepsitölkit ja Lidlin jäätelötoimittajat, viimeistelitte Pirpanoiden työmotivaation.

Aiemmin olin ominut sen itselleni. Lapsuuskodissa, ja oman perheen perustettuanikin. Saunan siivoamiseen liittyi paljon muistoja koko elämäni ajalta.

Itsekästähän olisi pitää niin mukava homma aina vain itsellään, ja ajattelin suoda joulusaunan siivoamisen ilon myös Pirpanoille. Asiaa oli valmisteltu monta päivää ja vihdoin sovittu, että perjantaina koulun jälkeen porukalla siivotaan.

Hommaa vähän ennakointiin jo edellisenä päivänä,  pojat sai kerätä shampoot, pyykit ja kaiken mahdollisen koreihin.

Perjantai koitti ja jo soi puhelin yhden kieppeillä - saanko tulla teille?
- No muuten kyllä, mutta me ollaan muksujen kanssa sovittu,  että tänään siivotaan sauna.
- Ei se mitään,  mää haluun siivota teidän juu kanssa!
- No sitten passaa.

Niin alkoi riemunkiljunta puhelimen toisessa päässä ja pian sain seitsemäm uikkaripukuista saunansiivouskaveria aloittamaan uurastuksen.

Palkaksi oli sovittu ikiomat Pepsitölkit ja jätskiä.

Etsittiin harjoja, rättejä ja pesuaineita.

Sovittiin, että ei loorata lämmintä vettä koko varaajaa tyhjäksi, vaan aloitellaan kylmällä vedellä, joka meillä ei maksa mitään.

Eipä aikaakaan,  niin joku jo roiskasi toisen päälle vettä ja kiljuminenhan siitä alkoi.

Joku oli saanut paremman harjan ja toinen suihkutteli toisen mielestä liian pitkään ja se toinen olisi jo halunnut läträtä letkulla.

Kehotin laittamaan pesuvettä ammeeseen, niin hupskeikkqa, yksi jo siellä uikkarisillaan harjoittelee avantokautta varten.

Siitä se taas kiljuminen yltyi,  kun ei toisille passannut, että pesuvedessä istuu poika. Vaikea siinä on rättiä pestä.

Kohta lorautin ammeeseen hiukan pesuainetta, ja nimesin sen myrkkyvedeksi. Niin loppui uimatouhu, kaikkihan sen ymmärtävät,  ettei myrkkyvedessä kannata uida.

Sattui sitten ääni toiselta puolelta taloa kehoittamaan minut loikoil... ei kun ruokkimaan vauvaa, ja jätin tehoseitsikon saunaan.

Pian joku jo jotakin kantelemaan ja minä antamaan jäätelövaroituksia. Jos touhu jatkuu, ei jäätelöä.

Sain vauvan syötettyä ja kiiruhdin siivoajia paimentamaan.
- Minä olin siinä ensin.
- Ei kun minä
- Mee kauemmas nyt siitä
- Elä töni nyt mua...

Ja pian jo toinen itkua vääntää - ja minä ihmettelemään,  että mistä on kyse?

Siitä, kumpi heistä saa kaivaa moskaa lattiakaivosta!

Anna mun kaikki kestää!!!

Kyllä olen kuullut,  itseasiassa istuessani Gordonin perheviestintäkurssilla, että terveet lapset riitaantuvat noin vartin välein.
Sitö olen mielessäni pohtinut ja jakanut sen kymmenellä...  Ja laskenut välillä minuutteja,  että näin, juuri näin terveet lapset toimivat.

Gordonin mukaan eivät edes riitele, vaan heille tulee tarveristiriitoja.

Siis että noilla kahdella on tappel... tarveristiriita siitä kumpi saa siivota lattiakaivosta moskaa.

Kaivoja oli onneksi neljä, ja hyvin riitti kaikille moskankaivamista. Joku halusi tehdä sen kumihanskat kädessä, toinen nautti siivoamisen ilosta paljain hanskoja.

- Jee tää on ihanaa, huuteli se kaveri aina välillä, ja piti fiilistä yllä.

Kohta keksi vanhin, 10-vuotias, laittaa jalkojen alle kaksi hankaussientä ja saippuaa,  ja alkoi luistella. Toiset matkivat.
Kohta seassa teki piruetteeja se,  joka haluaisi alkaa harrastaa taitoluistelua.


Pian oli pesty lattiat, seinät, lauteet, ammeet, kauhat ja vadit, putsattu lattiakaivot ja iloittu siististä saunasta ja pesuhuoneesta. Kelpaisi tässä jouluna saunoa.

Loppuun pieni mainos: jos haluat väriä elämään,  tai siistit pesutilat, ota yhteyttä Päällikköön ja Pirpanoihin. Me hoitelemme homman.

Tavaravirta

Jotkut tietenkin siivoavat joka päivä kaappejansa. Eivätkä tee siitä sen kummempaa numeroa.

Toisin kuin toiset, esimerkiksi minä.
Nimittäin tästä kuuden viikon kaapinsiivouskohtauksesta tietää nyt muutama sata facekaveriani, kaikki läheiset ystävät, blogin lukijat, äiti, sisarukset ja heidän puolisonsa, ja ties ketkä vielä! Ai niin... Siis osansa siitä on tietysti saanut rakas puolisoni ja kaikki lapsemme.

Parasta on ollut se, että monesta suunnasta olen saanut kannustusta.
Ehdottomasti mukavinta on ollut kuulla, miten siivousinto on flunssan tavoin tarttunut, ja moni on tullut sanomaan, että on saanut postauksista virtaa oman kotinsa siivoamiseen.

Ihan huippua. Että minä tartutaan siivousintoa. Minä.  Kaappisiivouksen esikuva ja motivaattori.  Jes. Kaikkia uusia ulottuvuuksia tämä viides vuosikymmen tuokin tullessaan.

Tiedä, vaikka saisin tästä itselleni ammatin. Kaappien siivoaja. Siivousmotivaattori. Ammattiraivaaja.

Tänään en kuitenkaan tiennyt miten päin olisi hyvä olla.

Siinä samalla,  kun siivoilin viimeisiä hyllyä kodunhoitohuoneestamme, ja selkkasin lähes loputtomantuntuisia lastemme vaatevuoria, eräs kuoromme pirtsakka altto kertoi saaneensa siivousviiruksen ja kiitteli tartunnasta - ja osoitti runsaan kiitollisuutensa tuomalla meidän muksuille neljä laatikollista vaatteita.
- Ajattelin, että kun olet vauhtiin kerta päässyt  vauhtiin, niin voit sitten samalla käsitellä nämä meidänkin lasten vaatteet.

Oih kiitos. Olen sanaton.

Sen lorun loppu

Siellä me oltiin koulun myyjäisissä myyntipöydän takana tyttäreni kanssa ja ihailimme piparkakkutaloa, jonka oli taiteillut luokan näppäräsorminen tyttö.

Kauan sitä katselimme ja viimeisten minuuttien aikana sen sitten nappasin mukaamme.

Paljon tarttui muutakin jouluksi, viimeisten minuuttien aikaan useiden luokkien myyntipöydissä oli kaikki puoleen hintaan. Ei vitosen taatelikakkua raski jättää ostamatta.

Iltaruuaksi ostettiin loput puurot ja sopat, ja soppa-astiakin, kun ei muuten olisi sitä saatu kuskattua.

Kaikille riitti kantamista autoon. Iloisesti siinä jutusteltiin, kunnes

se piparkakkutalo vain yhtäkkiä sujahti sellofaanien välistä maahan!

Että sitten harmitti. Että miten voi talo pudota.  Miten se voi olla mahdollista?


Kävelin autolle ja pakkasin ostoksia.

Aloin jäsennellä ajatuksiani.
Oikeastaan piparkakkutaloa me ei oltu tänne tultu ostamaankaan.
Koko talo oli yleensäkin tehty tytön luokan myyjäisiin rahan keruuta varten - ja sen tehtävän se oli tehnytkin. Lisäksi talon leipoja oli oppinut paljon sitä tehdessään.

Lisäksi... Jos olisin sen meille kotiin asti vienyt, niin ressihän siitä olisi tullut.  Koko ajan olisi pitänyt sitä vahtia, ettei jonkun pienet sormet käy sitä närppimässä.
Sitten kuitenkin, kun olisin ollut hetken pois kotoa, olisi joku taittunut siitä palan ja ollut salaa hiljaa, ja kohta mua olisi alkanut suututtaa koko piparitalo...

Että oikeastaan paljon parempi,  että meni mokoma talo rikki.

Ja vielä...

Jotta voi oppia kantamaan piparkakkutaloa, pitää saada harjoitella piparkakkutalon kantamista. Vasta aikuisena tietää miten vaikeaa se on.

Autossa, siinä liikenneympyrän kohdalla, kun se litran riisipuurokuppi kaatui penkille, alkoi jo hiukan ärsyttää,  mutta siitä en kirjoita eri juttua ;)

Aarteita

Viidennen siivousviikon alussa honmani oli edennyt keittiön viimeisin kaappeihin, löysin aarteita.

Tämä paperi löytyi jääkaapin päältä, ja muistuttaa taannoisesta keskustelusta rakkaan tyttäreni kanssa. Hän nimittäin halusi jotain kallista, jota me taas emme halunneet ostaa.

Kerroin hänelle mitä kaikkea minä haluan. Kyllä minäkin osaan haluta.

Tämä aarre sai suuni hymyyn. On meillä ennenkin siivottu.  Tainnut tulla joku keskeytys, kun rätti löytyi hyllyltä kuivuneena.

Ehkä aloin pyyhkiä pölyjä hyllyltä ristiäisten aikaan, kun nostelin juhlakuppeja alas ja hylly tyhjeni.

Tämä pussukka löytyi jääkaapin päältä myös.  Sen toi kuopuksemme kummitäti terveisinä äidiltään, joka oli käynyt Karnaluksilla ostoksilla. Tämä pussi lisäsi vauhtia siivoukseen, sillä olen päättänyt,  etten ompele mitään ennen kuin kaappikierros on valmis.

Tämä kortti on muisto  viimeisestä työpaikastani. Sen antoi ystäväni,  jonka kanssa jaoimme mukavia hetkiä. Kiitos niistä. Laitan kortin maustekaapin oveen ilahduttamaan.

Paras aarre löytyi keittiön yläkaapista. Sopivasti hetki ennen ansaittua tekohetkeä. Lempisuklaata, jonka olemassaolon olin unohtanut. Eipä olisi voinut somemmin sattua.

Keittiö tuli valmiiksi. On tämä vaan mielettömän hienoa...

Korianteria

Kaappien siivous eteni maustekaappiin. Sinne, mistä useimmiten käytän mustapippuria, leivinjauhetta ja vaniljasokeria.

Ehkä viimeksi kävin mausteet läpi silloin, kun 2006 tähän kotiimme muutettiin. Löysin maustepusseja, joissa parasta ennen oli 2/2007.

Ei se tosiaan viimeinen käyttöpäivä ole, mutta ei ne enää tuoksuneet miltään.

Keittiöön sipsutteli avukseni pikkuinen tonttu,  jolle ei ollenkaan uni maistunut.
Unohdin hetkeksi äitimäisen tärkeyden, ja lupasin pikkutontun tulla avukseni, vaikka oikeasti olisi pitänyt olla jo omassa sängyssä.

Mukavasti tyhjeni siistiin maustepurkkiin kaikki kuusi avattua kardemummapussia ja 12 kardemummaputkea.

Pikkutonttu näppärästi kuivaili pestyjä mausteastioita ja samalla maisteli kaikkea.
Hyvähän se on ihmisen tietää, miltä maistuu inkivääri, rosmariini, rakuuna tai valkopippurijauhe.

Välillä kuului iloinen aivastus, kun maustepusseista pölähti tuhti tuoksu.

- Äiti saanko kirjoittaa tähän muskottipähkinä?

"Et missään tapauksessa. Minä haluan,  että niistä tulee siistit, ja ne on kirjoitettu kauniisti", ajattelin mielessäni, mutta vastasin: "Ilman muuta, tuossa on tussi ja teippi".

Ja tonttu alkoi kirjoittaa onnellisena M U S K O T T I P Ä H K I N Ä.
Siellä on neidin kirjoitukset muistona yhteisestä, mukavasta hetkeatämme.

Siinä vaiheessa,  kun löysin kolmannen pussin korianteria,  aloin ihmetellä päätäni. Mitä ihmettä olen tällä ajatellut tehdä? Miten olen ostanut sitä monta kertaa?  Kolme pussia ei selity silläkään, että kun reilu 17 vuotta sitten yhdistimme maustekaappimme, olisi molemmilla ollut omat korianteripussit.

Mitä sinä teet korianterilla?

Siivouspuuhissa

Jos tällainen määrätietoinen jokapaikan koluaminen olisi tässä mökissä jotenkin tavallista, tästä ei tarvitsisi tehdä näin suurta numeroa.
Mutta tämä on niin omituista ja uutta.

Ensimmäisen viikon lopulla laskin siivottuja kaappeja siipalleni, ja siinä samalla hehkuttelin, että ai että tästä tulee niin hyvä mieli. Siis ymmärrätkö kuin onnellinen olen?

Sieltä läppärin takaa kuului:
- No varmasti.  Tuleeko yhtä hyvä kuin ompelemisesta?

Hetken pohdin ja mietiskellen vastasin, että en tiiä... Ehkä jopa parempi!

- No sittenhän sun kannattaa aina vaan siivota!

Ei. Ei kuitenkaan niin hyvä mieli!

Toisen viikon päätteeksi ymmärsin, etten ikinä saa tätä urakkaa valmiiksi, ellen saa kaveriksi tuota rakasta puolesta puolisoani.
Yksi watsappi riitti ja niin lupasi siippani. Liekö ymmärtänyt urakan suuruutta? Vai olikohan niin, että siistit kaapit kiehtovat häntäkin?

Kolmas viikko meni arkieteisessä.
Samalla katsottiin jokaiselle sopivat luistimet, kumpparit, toppapuvut, takit, toppakengät,  vähän paremmat kengät, hanskat pipot yms. ja ostettiin kaupasta uusia.

Tiistain perinteiseen miesten avantosaunaan menon rakkaani perui - siivoan.

Kun urakka seuraavalla viikollakin vaan jatkui, ja armaani perui avantoreissun toistamiseen, oli ystävän jo vaikea ymmärtää.
Kai joku säälintapainen valtasi mieheni avanto- ja hirvikaverin, kun työpäivästä rentoutumisen sijaan mieheni ilmoittikin siivoavansa vaimonsa kanssa kaappeja, ja tämä ystävä ehdotti:
Eikö nyt olisi hyvä järjestää talkoot,  niin saataisiin sinut taas uimaan!
Ai mikä idea. Että vaikka koko metsästysseura tulisi tänne.
Minä vain jakelisin rättejä ja hommia. Keittäisin kahvia ja paistaisin piirakkaa.

Sillä välin metsämiehet tuhoaisivat kaiken turhan (=ei erätouhuihin tarvittavan?) kaapeistamme ja pyyhkisivät pölyt ja samalla puhuisivat mukavia muistellen menneitä ja suunnitellen tulevia hirvireissuja...

Ilman metsästysseuraa on kuitenkin saatu jo siivottua neljän viikon aikana:
- 7 makuuhuonetta (joista yksi mun työ-/ompeluhuone, josta tehtiin uusi nukkumahuone)
- 20 luukkua keittiöstä
-2 olohuoneesta
- Arkieteinen
- Porrasalusvarasto
- Tekninen tila
- Weskin kaapit ja laatikot
- Tuhottu muutama jätesäkkirulla

Se tunne, kun tietää, että

 noiden huoneiden joka ikinen mutka on käyty läpi niin, että yhtään hamahelmeä, repaleista Aku Ankkaa, pistaasipähkinän kuorta tai mitään muutakaan turhaa ei ole missään nurkassa.
SE tunne auttaa jatkamaan urakkaa viidennenkin viikon alkaessa.

Vaikuttava kohtaaminen

Siinä hän istui pirteänä ja hyväntuulisena.
Kertoi, että joka vuosi marraskuun alussa hän aloittaa - ja siivoaa koko talon joka ikisen kaapin ja laatikon.
Kun kaikki on käyty läpi, hän palkitsee itsensä.
Joskus lapset auttavat. Joskus ei.

Katselin häntä kauhuissani.
Järjetöntä. Mieletöntä. Käsittämätöntä... Voiko tuo olla totta?

Sitten aloin ihailla. Mikä tarmonpesä. Taitavan emännän esikuva.  Tehopakkaus. En keksi sanoja hänen ansaitsemaansa kunnioitusta osoittamaan.

Hiljaa mietin, että ei tuohon olisi ikinä.

On kuitenkin sanottu,  että itse istun päämääriin pääsemisen päällä.
Jos oikeasti haluaa jotain, sen voi saada.

Sitten minä päätin näyttää itselleni, hiukan puolisolleni - ja ihan vähän koko maailmalle, että kyllä se minäkin saan yhden talon kaapit ja laatikot siivottua!

Aloitin oleellisella. Laskemalla urakan. Kaappeja ja laatikoita on talossa:

Makuuhuone 1, 6 ovea, 6 laatikkoa
Mh 2, 8 ovea, 4 lipaston laatikkoa, lisäksi 16 lokeroa Ikean avohyllyt ja 4 Sovellan laatikkoa
Mh 3, 4 ovea, kirjahylly, jossa 3 hyllyä
Mh 4, 8-lokeroinen avohylly, työpöydän kaappi ja 4 laatikkoa
Mh 5, pulpetti,  kirjahyllyn 2 hyllyä
Mh 6, 6 ovea, 8 laatikkoa, kirjahyllyn 6 hyllyä,  lipaston 2 laatikkoa
Mh 7, lipaston 2 laatikkoa, 8-lokeroinen avohylly,  2 ovea
Arkieteinen, jossa ulkovaatteet (vastaa n. 20 luukkua)
Keittiössä 23 laatikkoa, 17 kaappia.
Veskissä 2 kaappia ja 6 laatikkoa.
Olohuoneessa kirjahyllyjen laukkuja ja kaappeja yhteensä 22
Lisäksi kodarissa kaapin ovia 20 ja avohyllyjä 14.
Vieraseteisessä ovia 4. Ja eteisessä liukuovikaappi 3, sekä lipasto, 6 laatikkoa.

Yhteensä 234.

Sitten minä aloin siivota, järjestellä, pyyhkiä pölyä - ja hävittää tavaroita!

Päällikkö ja Pirpanat maalauspuuhissa

Ei se ihan nappiin mennyt. Vaikka periaatteessa ihan hyvin alkoi.


Sain nimittäin, tässä keskikesän kynnyksellä päähäni, että nuo sängyt, jotka olemme aikanaan Kajaanin serkuilta saaneet sinisinä, ovat väärän väriset.

Liekö pesänrakennusviettiä, vai mitä, mutta samalla, kun olin noiden 6- ja 7-vuotiaiden rämäpäisten poikieni kanssa uimahallissa, (jossa muuten se 7-vuotias hyppäsi vitosesta, ja se 6-vuotias kolmosen ponnulta) ajelimme RTV:n kautta.

Josko tässä äidin vapaapäivän iloksi maalaisimme sängyt jollain kivalla värillä.
Viisainta tietenkin olisi ollut itse päättää yksin mielessään sänkyjen väri, eikä ottaa kahta poikaa mukaan rautakauppaan.
Nimittäin hyllyjen välissä saattaa kuulua monenlaista ääntä, jos kaksi poikaa ja heidän äitinsä yrittää päästä sopuun yhdestä sängyn väristä.

Pitkällisten neuvottelujen jälkeen palasimme autolle kahden maalipurkin kanssa. Sen mustan, joka ei pudonnut rautakaupan lattialle. Ja sen vihreän, joka putosi, mutta onneksi meni luttuun vain sen verran, että kantajan kädet vain sotkeentuivat vihreiksi.
Yhdessä painelimme kannen uudelleen tiiviisti kiinni.


Kotona sitten tyhjensimme huoneen lattialta 40 Aku Ankkaa, 5 paitaa, 4 housut, ja mitä vielä...
Heittelimme peitot ja patjat tuuletettaviksi ja lastasimme lattian.

Sitten tartuimme hommiin.
Noin 110 erilaista tarraa, jalkapalloilijaa ja autonkuvaa rapsutimme irti, ja pojat mutisivat ääneen, että ei olisi kuulemma kannattanut liimailla tarroja sängyn kylkiin.

Aikamme rapsutimme, ja rätillä viimeistelimme ja niin saimme aukaista maalipurkit.

Se toinen, hiukan rauhallisempi, otti onkeensa ohjeet, ja maalasi järkevän huolellisesti.
Mutta se toinen... Se, joka on kuin väkkärä... Pyöri milloin maalatun sängyn laidassa, milloin pisaroissa, jotka olivat pudonneet sanomalehdille... Välillä putosi pensseli maahan.

Toisinaan maalia oli liikaa - ja kun siitä muistutti, seuraavaksi maalia oli niin niukasti, että mustan maalin alta pilkisti sen vanhan maalin raidat.

Kun reilun tunnin olimme siinä touhunneet, aloin opastaa itseäni seuraavaa maalausharjoittelua varten.
Ei olleet poikalapset aiemmin maalipensseliin koskeneet.
Ja minä laiskiainen... En viitsinyt kantaa sänkyjä autotalliin, vaan näppärästi ajattelin homman hoituvan, kun huoneen tyhjentää riittävän tyhjäksi.

Juuri edellisenä päivänä oli armas siippani, ehkä ensimmäistä kertaa lähes 17 vuoden avioliittomme aikana, pakannut sanomalehtilaatikon tyhjäksi - ja käsittämättömäksi yllätyksekseni vienyt lehdet ihan kierrätykseen asti.
Kunnioittavan hiljaisuuden vallitessa nielin pettymykseni, ja samalla iloitsin siitä, että näin oli tapahtunut.

Siksi olimme poikien kanssa hiukan niukoilla suojamateriaaleilla työn touhussa.
Ja olisi kai ne riittäneet, jos en olisi ollut työn touhussa sähkövatkaimen kanssa.


Niin saimme kaiken ohjeistuksen, opastuksen, lattian rätillä siivoamisen, ja kaiken touhub ja tohinan jälkeen ensimmäisen kerroksen maalia sekä mustaan, että vihreään sänkyyn, ja hiljaa mielessäni päätin, että sen toisen kerroksen käyn sivelemässä vähin äänin, kunhan poikakullat ovat jossain leikkipuistossa pelaamassa jalkapalloa.

Seuraavaana aamuna lähdin onnellisena töihin, ja illaksi suunnittelin mukavaa maalaussessiota...

Kunnes tulin kotiin, ja pojat silmät loistaen kertoivat, että olivat armaan siippani luvalla käyneet vähän maalailemassa.

Hetken jo meinasin hermostua...
Oli siippani ajatellut, että pojille mukavaa tekemistä.

"Kuvittelin vain, että pojilla on homma kesken, ja tietenkin sanoin, että voivat jatkaa, jos kerta homma on kesken!"

Niinpä niin. Olihan se hiukan kesken, totta.

- Onko maalipurkit kiinni?
Ja kauhuissaan olevan näköinen kuusivuotias juoksi tarkistamaan.

- Missä pensselit on?
Tietenkin siellä sanomalehtien päällä kuivumassa.

Hohhoijakkaa, ajattelin, ja pyysin pensselit vesipurkkiin likoamaan kummipojan synttärien ajaksi.

Iltasella sitten hipsin yläkertaan tekemään sen toisen kierroksen - ja mitä näin?

Kaksi sänkyä, joiden päädyissä ja laidoissa oli runsaan maalinsivelyn takia hyvät valumat ympäriinsä. - Elävä puupinta, ajattelin, ja aloin luoda silmäyksiä ympärilleni...

Se mustan sängyn mies oli päästänyt luovuutensa valloilleen - ja sivellyt kätensä maalilla - ja länttässyt käden kuvia sängyn päätyyn...

Myös poikien huoneen kaappiin oli tullut luovat koristeet.

Joku kaapin ovi oli ilmeisesti saanut jotain maalia - ja taiteilija oli tullut katumapäälle, oli "pessyt" maalit pois.

Vihreä sänky oli saanut mustia raitoja.

Illan hiljaisina hetkinä tein suuria linjauksia maalaamisesta. Kovasti ajattelin kaikkea rakastavaa luovista pojistani...


Aikani sudittuani sängyt oli maalattu toiseen kertaan - ja aloin unelmoida huoneen sisustamisesta poikien huoneeksi.

Armas siippani kävi tilanneanalyysissä myös, ja kertoi, että lattian laminaatista maali lähtee ihan näppärästi oikeilla aineilla.

Mitähän seuraavaksi lasten kanssa maalaisin?

Asuntovaunun pakkauslista

Tämä lista kyllä joitakin reissaamattomia pyörryttää. Mutta olemme joskus olleet reissussa kolmekin viikkoa - ja hyvin on pärjätty.

Tästä voit karsia omasi!

Ruokahuolto:
Juomapullot
kattilat, teepannu, paistinpannu, paistinlasta, kauha, kuorija, vispilä, purkinavaaja
jätesäkkejä
kahvimitta
kahvisuodatin, kahvikeitinjuttu
kertakäyttöastiat: kahvikupit, lasit, haar., veitset, lusikat, pikkulus., lautaset syvät, matalat ja pienet, muovilusikoita lapsille, vahvempi voiveitsi
kertakäyttörättejä
muovikasseja
muovipusseja
käsidesiä
nimimukit?
nokkamukit
   käsipyyhkeet
   astiapyyhkeitä
rasioita (leikkele, juusto)
roskapusseja
suodatin ja paperit
tee
tulitikut
tuttipullot
Tiskivati
Tuttipullot
astianpesuaine+tiskiharja
juustohöylä
kanistereita
leikkuulauta
leipälaatikko
mehukannu
pannulaput
litramyyntiastioita, muovipusseja
termarit kahville ja vedelle
vesikannu

kylmätavarat jääkaapista ja pakkasesta ja kylmäkallet
leikkuuveitsiä
vesi

Vaatehuolto:
lippikset, hatut, huivit, pipot
hanskat
sadetakki, kuravaatteet
sadevaatteet
sateenvarjot
kumpparit
alushousut
aluspaidat: pitkähih. ja lyh.
kauluspaidat
kengät: lenkkarit, kävelykengät, sandaalit
lämpimiä paitoja
pitkät alushousut
pitkät housut
rintsikat
solmiot
sukat
sukkahousut
takit
t-paidat
tuulipuku sadesäälle
uimapuvut
ulkopuvut lapsille
ulkotakit lapsille
valkoinen kauluspaita
verkkopaidat
villapaidat / villatakit
villapuvut lapsille
villasukat ja huivi
tumput
vyöt
yöpuvut

Hygienia:
hyttysaineet, aloe verat ms.
harjat
käsidesi
Retkilääkelaukkuun: kuumemittari, laastarit, lääkkeet lasten ja aik., sinkki, rasvat, lääke, aurinkovoiteet, huulirasva, käsirasva
eteeristen öljyjen pussi
nessut
peili
pyyhkeet
saippua käsienpesuun
sakset
kosteuspyyhkeet
wc-paperi ja talouspaperi
hammasharja + tahna
shampoot, hoitoaineet, hiusaineet, suoristusrauta, hiustenkuivaaja
partasystems
 kertakäyttöhanskat weskin tyhjennykseen
ihan vähän pyykinpesuainetta

Vaunuelämää helpottamaan:
kenkälaatikko
likaämpäri
kärpäslätkä
matot sisälle/ulos
penkin suojia
pöytäliinat
   sisälle ja ulos
suojakankaat
syöttötuoli?
sänkypeite
pressut, suojapeitteet
roskis
petivaatteet
   aluslakanat, peitot, tyynyt,
   sänkypeitot,
   mahd. lakanan aluset
asuntovaunun avain
auton vara-avain
harja ja rikkalapio
kaasupullojen tarkistus
potta
pyykkiteline
Päivämies ym.
radio+patterit
säiliöiden täyttö
Vatupassi, että saa vaunun suoraan, palikat, joilla voi oikoa
Retkituolit etutelttaan
ulkopöytä

Kaiken varalta:
kynttilä
kynät
maalarinteippi

omp. tarv. ja sakset
paperia, kyniä ja teippi
hakaneuloja
ilmastointiteippiä
narua

Pikkuväelle:
vaipat
Vati pikkupesuun
vaunuun portti
ruokalappuja
hyttysverkot
jalkapeitteet
rattaat, vaunut, matkasyöttötuoli
makuupussit vaunuihin

ruokalaput
tutit
tuttipullot, yks autoon

Yleistä lomalle:
virsikirja
Päivämies, jossa suviseura-alueen kartta + info
kamera, videokamera, laturit, akut, patterit
kännykät, laturit, läppärit?, laturit
lelut, piirustuslevyt, kynät yms. pelastusta sadepäivän varalle
osoite- ja puh.muistio
rahaa
lapsille vyölaukkuja tms. kännyköitä ja vesipulloa varten

Lähdön hetkellä:
kukkien kastelu
kukkien kastelu: sisäkukat, ulkokukat
postit, kuka hoitaa?
piha kuntoon
pyykkikone ja tiskikone hana kiinni
roskat sisältä
viimeiset laskut
tietokone kiinni
vaatteita vielä pyykkinarulta

Kaupasta:
ananas
hernekeitto
kaakao
kahvi
kaurahiutaleita
keksit
ketsuppi
Kurkkua
limsat / mehutiivisteet
makaroni, nuudelia
mysliä, muroja
näkkärit
pikkuleipiä
piltit, Tuttelit
sinappi
sokeri
suola
valmiskiisselit
vehnäjauho
hedelmät
jugurtti
juusto
kakut/pullat
kerma
leikkele
leivät
levite

maito
makkaraa
maksalaatikko
meetwursti
perunoita?
perunamuussijauhe
Pussikeittoa
salaattia
suolakurkku
tomaatti

p.s. Jos listasta puuttuu jotain tärkeää, laita viestiä, lisään sen. Kiitos.


Ja vielä tässä tällainen lista, jonka muksuille piirsin vaatteita varten...

Tuo jokaiselle käteen ja ison kauppakassin kanssa pakkaamaan. Tarkistan sitten.

Kirjoitan tähän. Määrä vaihtelee reissun mitan mukaan.

Lyhythihaiset
Pitkähihaiset
Hihattomia / mekkoja
Hupparit
Collarihousuja / leggareita
Farkut tms
Sortseja
Pikkareita
Toppeja / Rintsikoita
Pitkät alkkarit
Hattu / pipo / lippis
Sukat
Villasukat?
Hanskat
Sadetakki / Sateenvarjo
Pienille puku
Uikkarit
Pyyhe
Croksit tms
Lenkkarit
Kumpparit
Lääkkeet
Tyyny, peitto / makuupussi
Ponkkarit yms
Hiusharja
Vyölaukku / olkalaukku
Kännykkä
Laturi
Vedenpitävät housut
Takki

Pirpanoiden pyyhemestarikurssi

Käyköhän missään muussa perheessä muksut itse pyyhekaapilla niin, että siellä on sitten pyörremyrskyn jälkitila?
Ehkä?

Pirpanathan oppivat mitä aikuiset haluaa, ja siihen luottaen aloitin kurssini.

Pyyhekurssin neljän vaiheen läpäisseet saivat palkaksi jäätelön.

Haloo haloo, tulkaapa käikki tähän olohuoneen pehmeän maton ymärille, alkaa pyyhemestarikurssi.

Tässä on neljä vaihetta. Kaksi eri osa-aluetta.
Seitsemän kurssilaista napotti silmät terävinä.

Ensin pikkupyyhkeet.
Ne taitellaan näin:

Kolmeen osaan ja sitten puoliksi.
Kolmeen osaan ja sitten puoliksi.
Kolmeen osaan ja sitten puoliksi.

Kun olet saanut taiteltua kolme pyyhettä nättiin pinoon niin, että pyyhkeen taite on eteen päin, tehtävä kaksi on ottaa alin pyyhe kasasta niin, että toiset jäävät sinne nätisti. Kas näin:
Käsi ensin näin, sitten toinen käsi näin - ja tsadaa - pyyhe lähtee sieltä ja muu kasa jää siistiksi.


Kaksi ensimmäistä osaa oli tässä.
Pikkupyyhkeiden laskostelu - ja pyyhkeen kasasta ottaminen.

- Lällyä, näki Pirpanoiden naamasta, ja oli aistittavissa, miten odottava jännitys loisti heidän kasvoiltaan. Minusta tulee pian pyyhetaitomestari, ja saan jäätelöä.


Osat kolme ja neljä - isot pyyhkeet:

Isot pyyhkeet taitellaan näin: kolmeen osaan, ja sitten kolmeen osaan....
Kolmeen osaan, ja sitten kolmeen osaan...
Kolmeen osaan ja sitten kolmeen osaan...

Ja tsadam, alin pyyhe otetaan nätisti tästä näin, ja kasa jää siistiksi.


Pian alkoi suhina, tohina ja pyyhkeiden taittelu... Tietenkin joku käveli jonkun pyyhetyömaalla ja pyyhemstarikurssilainen hermostui siitä... Ja kurssittaja puuttui tilanteeseen ja kohta tilanne rauhoittui, kunnes joku meni ottamaan omaan taittelukäyttöönsä jonkun valmiista kasasta pyyhkeen, jonka joku oli jo taitellut.

Vaikeinta hommassa oli muistaa se, että taite laitetaan kasan eteen...
Ja se, joka on aina kiireinen ja sähäkkä, teki ensin makkaran, mutta kohta skarppasi siitä ihan napakan pyyhkeen kauniisti viikattuna.

Kyllä loisti vajaa viisivuotiaankin silmät, kun sai ensin pikkupyyheosion suoritettua - ja kolmevuotias hoki siskolle, että tehää hyessä, ku tää on niin vaikeeta...
Ja sisko teki hyessä, ja pian sai kolmevuotiaskin pikkupyyhkeet kauniiseen kasaan - ja hänet palkittiin ikäperusteisesti pelkistä pikkupyyhkeistä.

- Äiti mitä sitten, kun me ollaan nyt nää pyyhekurssit käyty, niin pitääkö meidän sitten jatkossa aina laittaa pyyhkeet nätisti?

- Juu kyllä. Jatkossa, joka siivoaa veskin, jättää pyyhekaapin siistiksi. Ja joka laittaa pyykkejä kaappiin, osaa laittaa ne nätisti.


Tyytyväiset Pirpanat lähtivät mutustelemaan jätskejään ja Päällikkö jäi ihmettelemään, miksi ihmeessä joskus ei välähdä miten yksinkertainen asia pitää opettaa..

Mikäköhän kurssi seuraavaksi? Paita, housut ja sukkahousut?

Tellicherrypippuria

Oltiin 4-vuotiaan pirpanan kanssa kotikulman kaupassa. Selitti ja kalitti. "Kiitos äiti, kun otit mut mukaan tänne!"

Kaikenlaista laitettiin pikkukärryihin ja jostakin alahyllyltä löysi Sweet Chili Sausea, ja sanoi, että "isi kyllä ilahtuisi, jos me ostettais isille tätä!"
Pakkohan se oli ottaa. Kun kerta 4-vuotias Pirpana noin lämpimästi isiä kaupan hyllyllä ajattelee.

Siinä sitten tohotti menemään ja tukki pikkukärryillään käytävän ja minä siinä sanomaan, että väistä pikkuisen, että setä pääsee kulkemaan.

Setä siinä huokaisi syvään ja raskaasti maustehyllyn edessä, että "ei täältä mitään löydä!"

Minä siinä lämpimästi sitä huokaisijaa katsoin, ja mielessä jo kävi, että onkohan äiti laittanut asialle, kun on leipomispäivä, ja tarttee leivinjauhetta...


- Voisinko olla avuksi, mitä etsit.

- No etsin Telizeli-pippuria.

- Anteeksi mitä?
Alkoi jo nolottaa, että ikinä tulikin ajateltua, että ei löydä miespolo leivinjauhetta.

- No Telizeli-pippuria.

Pakkohan siinä oli alkaa kaverina ettimään mokomaa, vaikka en ollut sellaisesta ikinä mitään kuullutkaan.

Kohta löytyi pippuri, pussit oli menneet piiloon toisten taakse, ja oli minun vuoroni kysyä vähän apua.

- Saanko kysyä mitä ja millaista se on?

- Se on vähän mustapippurin tyyppinen, mutta tujumpi.

- Kiitos. No olipa mukava oppia uutta. Ehkä minunkin pitää ostaa sitä.

- Kyllä, mutta sinä tarvitset siihen myös myllyn, koska nämä minun pippurit menee jo kotona olevaan myllyyn.

Niin etsi ystävällinen farkkumies mulle TelliCerryBlackPepper -pippurimyllyn ja minä kiitin lämpimästi.

Toivottavasti opin tästä sen,  etten ikinä kuvittele noita hyllyvälin ostoskorimiehiä kauppa-apulaisiksi.

Pirpanat netissä

Meidän muksuilla on ilo olla koulussa, jossa vanhemmat puhaltavat yhteen hiileen.

Tänään kokoonnuimme keskustelemaan muksujen kännyköistä ja pelaamisista.
Kirjailin palaverissa esille tulleita asioita ylös ja nämä laitetaan Wilmaan kaikille vanhemmille.

Lapsille jaetaan aaneloset ja opettajat käyvät heidän kanssaan läpi perusjuttuja nettihommista.

Sovittiin, että nämä eivät ole salaisuuksia, vaan näitä saa jakaa.

Nettijuttuja muksuille                                 

(Kooste vanhempainillan keskusteluista 11.2.2015)

Muistutuksia Netissä ja WatsAppissa seikkailuihin

-         Mieti aina tarkasti mitä itsestäsi ja asioistasi kerrot netissä¨

-         Älä koskaan kerro oikeaa nimeäsi, osoitettasi ja puhelinnumeroa ventovieraalle nettitutulle

-         Mieti valokuvia tai juttuja laittaessasi myös sitä, miltä juttu näyttäisi vanhempien tai opettajan mielestä

-         Muista, että kun joku kertoo netissä nimensä ja ikänsä, se ei välttämättä ole totta. Joku Anna 8v voikin oikeasti olla Erkki 58v

-         Mieti julkisesti juttuja kommentoidessasi, että kyseinen viesti voi olla netissä vielä vaikka kymmenen vuoden päästä, jolloin haet työpaikkaa ja tuleva työnantajasi muodostaa sinusta mielikuvaa. Olethan fiksu!

WatsApp

-         On tärkeää, että mietit joka sanan mitä sanot! Onko juttusi niin jännä, että vaikka ryhmäsi 20 jäsentä tarvitsee tätä nimenomaista tietoa juuri nyt. Mitä kävisi, jos en laittaisi koko viestiä?

-         Onhan juttuni mukavia? Muistanhan, että joku vähän herkempi voi loukkaantua ikävistä hymiöistä ja vaikka pelätä hurjia kuvia, mitä lähettelet

-         Mieti tulisiko sinulle harmillinen mieli, jos joku muu toimisi kuten sitä teet?

-         Jos joku liittää sinut ryhmään, jossa et halua olla, voit vaikka kohteliaasti moikata lähtiessä ryhmästä.

-         On epäreilua jättää joku yksin ryhmään. Koko ryhmän voi lopettaa, jos siitä ei ole iloa.

-         Älä spämmää! Eli älä lähettele tyhjänpäiväisiä hymiöitä ja lukuisia kertoja samoja juttuja, pelkkiä pisteitä tai jotain ihan hassua. On kiusallista tyhjentää puhelinta. Ehkä kaikilla ei ole yhtä paljon muistiakaan puhelimessa kuin sinulla.

-         Muista huomioida myös se, että ryhmässä jotkut jäsenet voivat olla pieniä, ja heidän jutut ja kestokyky on erilaista

Muuta

-         Meidän koulun aikuiset ei hyväksy minkäänlaista kiusaamista kännykällä. Esimerkiksi nimittely ja toisen arvostelu on sopimatonta kännykkäkäytöstä. Kiroilu ei kuulu hommaan ollenkaan!

-         Kerro avoimesti vanhemmillesi, jos saat kännykkääsi outoja viestejä.

-         Älä epäröi kysyä vanhemmiltasi, jos sinua jää vaivaamaan jonkun lähettämä asiaton viesti tai linkki. Aikuiset tietävät, että et ole voinut vaikuttaa sen vastaanottamiseen. On tärkeää, että et suotta yksin mieti kummallisia viestejä. Aikuisilla on paljon kokemusta asioista, joista lapsilla ei vielä ole.

-         Vanhempainillassa aikuiset yhdessä sopivat, että on ok toisten vanhempien puuttua, ja kertoa sinun vanhemmillesi, jos sinulta tulee kavereille sopimattomia viestejä.

-         Vanhempainillassa sovittiin, että lasten puhelimet alkavat yöunille viimeistään klo 21.00. Puhelimen sininen valo viimeisenä katseltavana illalla häiritsee yöuntasi ja haittaa samalla seuraavan päivän mahdollisuutta olla virkeänä päivän puuhissa

Nettijuttuja vanhemmille

-         Paljon mukavia kokemuksia oli porukan vanhemmilla Watsappailusta ja facettamisesta. Uusia, vanhoja ystäviä ja mukavia tuttavuuksia, kaukaisia sukulaisia jne.

-         Jos netin maailma on sinulle vieras, tutustu siihen netin maailmaan itse ja lapsesi opastuksella

-         Suurin virhe, mitä vanhempana voi tehdä, on kuvitella, että minun lapseni ei hölmöile netissä

-         Katsele ja kuuntele mitä lapsesi netissä tai kännykällä puuhastelee

-         Näytä itse hyvää esimerkkiä keskustellessasi nettipalstoilla ja luodessasi omaa profiiliasi

-         On reilua, ettet julkaise toisten lapsista netissä kuvia synttäreistä tai koulun juhlista

-         Vanhempainillassa yhdessä sovittiin, että otetaan herkästi yhteyttä, jos on aihetta miettiä kavereiden kännykkä- tai nettijuttuja. Keskustellaan yhdessä haitallisista sivuista ja jutellaan avoimesti mitä on tehty. Opitaan yhdessä virheistä ja sovitaan pelisääntöjä ajatuksella ”Koko kylä kasvattaa!” On ok kertoa kaverin vanhemmille, jos viestit on asiattomia tai tapahtuu kiusaamista netissä tai kännyköillä.

-         Vanhempainillassa paikalla olevat vanhemmat yhdessä miettivät kännykkälevon ajaksi arki-iltoina viimeistään klo  21.00

Materiaalilinkkejä aiheesta

Kirjavinkki:                                 Talentum, Älä kerro kaikkea

http://www.slideshare.net/PauliinaMakela/lapset-ja-nuoret-netissa?next_slideshow=1http://www.slideshare.net/PauliinaMakela/lapset-ja-nuoret-netissa?next_slideshow=1

http://www.mll.fi/nuortennetti/mina_ja_media/http://www.mll.fi/nuortennetti/mina_ja_media/

http://www.vaestoliitto.fi/nuoret/turvallisuus/media/

http://www.vaestoliitto.fi/nuoret/turvallisuus/media/

Pirpana ja yksinäinen orava

Tiistaisin meillä on äiti-lapsi-ilta. Se toinen päällikkö on milloin missäkin verkoilla tai avannossa tai jotakin virkistäytymässä.
Niin oli tänäänkin.

Olen tehnyt kaksi panostusta arkeen.
Toinen paikkaa huonoa musiikkikasvatustani... Suutarin lapsilla ei ole kenkiä, ja kanttorin lapsille ei kukaan laula?
Toisella saa pyykkikorit.

Prismasta löysin aarteen joulun alla - soivan joululaulukirjan. Lähes puhki, ja lopulta hukkaan lauloivat sen.



Nyt ostin toisen. Siinä on 50 lastenlaulua, joiden sanat on siinä, ja laulut on säestettynä. 28 €, Nappia voi painaa ja sitten kuuluu sen laulun säestys, minkä on siihen valinnut.

Olen jostain syystä laiska lukemaan kirjoja lapsille, mutta tämä on sopinut ennenkin. Kotiäitivuosina laulettiin Kultaisia koululauluja siitä ihanasta kirjasta.
Nyt lauletaan näitä.

Uuno-kortit on toinen arjen ilo.
Minun ikiomat. Haluaako joku pelata äidin kanssa?  No en kai minä ehdi pelaamaan, kun olis noita hommiakin...
Kuka tyhjentäs tiskikoneen? Kuka siivoaa veskin? Kolme pyykkikoriakin on. Ja allas.

Ensimmäinen valmis pääsi ensin peliin ja niin vaan viimeinenkin pelia kaihoisasti katseleva sai puristettua itsestään pyykkikorivoimat. Äitin kanssa Uunoa.

Kun Uunot oli uunoiltu, oli laulujen vuoro. Lupasin laulaa kymmenen laulua. Viimeinen oli se ihana Mirri sairastaa.
Siinä vieressä oli kuva lauluun "Kas kuusen latvassa" - ja yhtäkkiä alkoi vierestäni kuulua Pirpanan lohduton itku. Minä ihmeissäni, että ei kai se Mirrin sairastaminen nyt noin lohdutonta... Mutta ei.
- Mää en olis halunnu että tuo olava on yksin!

Ja itkusta ei tullut tolkkua.

Siinä itki kolmevuotias Pirpana yksinäistä kirjan oravaa. Niin, että hartiat hytkyivät.

Niin kauan, että tapansa mukaan, astmainen kun on, kohta kuuluu, että "henki".
Henkipä hyvinkin. Haetaanpa piippua. Niin riensi Pirpana eteisen laatikolle hakemaan Ventolinea, kun oli yksinäinen orava niin saanut mielen järkkymään, että meni henkikin ahtaalle.

Ei auttanut lohduttaminen eikä silittäminen.

Porukalla selitettiin kaikin käytettävissä olevin keinoin, että kyseessä on siis täysin oikeasta irrallinen tapahtuma... Syliinkin yritin ottaa ja silittää.

Meillä on kuule tässä vain nyt kirja, jossa on kuva ihan iloisesta ja onnellisesta oravasta.
- Mutta onko sen kaikki kavelit kuollu?
Ei rakas. Ei ole kuollut. Siellä oravan pesässä on oravan siskoja ja veljiä ja äiti ja isikin!

Sitten vielä laulettiin se koko laulu, ja kaikki yritettiin kovasti tästä oravan kovasta kohtalosta liikuttunutta Pirpanaa vakuuttaa siitä, että tuossa laulussa on sillä oravaperheellä ihan onnellista.

Muu ei auttanut, kuin tehdä siskonpeti koko porukalle olohuoneeseen ja viimein sai isosiskon viereen nukahtaa tuo pieni yksinäisen oravan puolustaja.


"Ja tuulonen tuutivi tullessa ehtoon,
siell Pirpananpoikaset tuttuhun kehtoon.
Ja elämä heillä on herttaisaa,
kun meidän mökissä uinua saa."

Vuoden ensimmäinen jumppa

Ne oli vähän tuon näköiset, tai ei oikeastaan sittenkään yhtään tuollaiset, mutta nuo kivat värit, musta ja pinkki niissä oli.

Nimittäin niissä jumppakengissä, jotka viime syksynä ostin aloittaessani ihan säännöllisen jumppaamisen torstaisin.
Niitä kaupassa ihastelin, mukavalta tuntui jalkaan. Sitten maksoin ne - ja muutaman kerran sain niitä jumpassa käyttääkin - kunnes ne hävisivät.
Ei löydy mistään. Ei sitten mistään .

Joka ikinen torstai, kun kahtakymmentä vaille kuusi alan tehdä lähtöä jumppaan, vietän hiljaisen tai äänekkään hetken niiden muistolle. Jumppakengät. Ne ihanat.

Eilen oli taas jumppa. Mulle vuoden ensimmäinen. Olin ollut siellä viimeksi marraskuun lopussa, Sitten työ imaisi ja loma, ja sitten se loppui.

Ne lenkkaritkin, joilla sitten aloin paikkaamaan niitä ihania jumppakenkiä, oli hukassa, Muutenkin, kun ajattelinkin koko jumppaa, tuntui työläältä.
Ympäriinsä näin - ihan minne katsoinkin - kovin houkuttelevia kotitöitä. Mitä kaikkea saisinkaan aikaan, kun skippaisin koko jumpan. Voisin pestä pyykkiä, kaivella varastosta kuopukselle isompaa haalaria, auttaa yhtä kokeisiin lukemisessa. Voisin laittaa tiskialtaan oikein kiiltäväksi... Yhtään ei koko jumppa tuntunut menemisen arvoiselta.

En tiedä mitä tuo talon toinen Päällikkö naamani asennosta päätteli, mutta kovasti oli passittamassa jumppaan.
Kaikki verukkeet selitin, ja viimein keksin tuon, että ei ole edes kengät tallessa ja istuin keittön sohvalle ihmettelemään talomme kenkähävikkiä.

Joillakin ihmisillä on tavaroidenetsimisgeeni - ja sitten joillakin ei. Minulla ei ole. Ei aavistustakaan siitä.  Sinne se hävisi kodariin, varastoon - ja viimein asuntoautoon, ojensi lenkkarit - ja toivotti mukavaa jumppaa!

Onneksi vähän myöhästyin,,,
Jumppa, jossa käyn, kestää puolitoista tuntia. Ensimmäinen 45 minuuttia menee vauhdikkaammin. Sitten tehdään vatsa ja selkä, ja mitä lie kaikkea.
Sitten venytellään huolella. Viimeinen vartti on rentoutuminen.

Ai että oli taas mukavaa.
Ja mikä opettaja! Lopuksi hän sanoi:
"Voitte sitten halata itseänne, ja kiittää itseäsi siitä, että olet tullut tänne jumppaan. Ja että huolehdit itsestäsi, hyvinvoinnistasi, terveydestäsi ja kunnostasi.
Lopuksi voit kiittää itseäsi siitä, että olet juuri sellainen, kuin olet."

Eihän kukaan näe, jos jumpassa tulee kyyneleet silmiin, eihän?

Kännykkäkaappi

Ei meidän äideillä ollut tällaisia mietteitä.
Kun tuli ilta, mentiin nukkumaan, ja sillä sipuli.  Aina tietysti autettiin kotihommissa ja muutenkin toteltiin, eikö?

Ja tämä Päällikön päähänpisto ottaa niin paljon aivoon, että ei ole ihan varmaa onko koko Suomen maassa niin erikoisen ihmeellisiä vanhempia kuin meillä!

Joululomalla Pirpana nukkui 12 tuntia - ja sillä aikaa kännykkään oli ilmestynyt 1200 watsapp-viestiä. Samainen Pirpana leipoi noin vartin - 78 viestiä.
Ihan mahdotonta on, kun Pirpanat kulkee pää kännykässä ja kling kling vaan kuuluu joka paikasta.

Eräänä iltana etsin erään Pirpanan kännykkää sovitusta yösäilytyspaikasta, keittiön pöydältä, turhaan - ja kello oli kaksi yöllä! Oli antanut sen  kyllä, kuten kuuluukin, latauspisteeseen.

Sitten hyväuskoiset Päälliköt lähtevät nukkumaan ja Pirpanat hiipivät aarteidensa luo.

Kun kahdelta yöllä sitten itse lähdin hiippailemaan Pirpanan huoneeseen, hän nukkui syvää unta maaten aarteensa päällä. - Joka kilisi ja kilisi koko ajan!
Hiukan sitä sitten siitä tutkittiin, ja siellä seitsemän muutakin yökukkujaa kilistelivät aarteitaan.

Onko tuo ihme, jos aamulla vähän kiukuttaa?

Sattui sopivasti niin, että luokan muutkin vanhemmat olivat hermostuneet kännyköihin.
Saimme yhdessä sovittua, että muiltakin kerätään kännykät kouluaamuja edeltävinä iltoina klo 21 pois. Kiitos yhteistyöstä!

Mitä teillä tehdään yöllä? Meillä ei enää ränkätä kännyköitä.

Joku viisas kertoi taannoin, että selkeäpäämääräiset lapset tarvitsevat vanhempia, jotka keräävät kännykät yöllä lukittuun kaappiin. Ihailen sellaisia. Minäkin haluan olla selkeäpäämääräinen vanhempi.

Haluan taata lapsilleni yöunet.

Mm. Ikealla on tarjolla monenlaista lukittavaa kaappia. Hinnat alkavat parista kympistä.

Yhden sellaisen ostin.
Viisain ostot vähään aikaan.  Siellä on monta yötä nukkunut omakin kännykkäni, eikä pään vieressä enää säteile mikään.

Ihania unia koko Suomen maahan!

Tämä aarrekaappi on Ikealta myös, maksoi 69 €, mutta sopii keittiöön ihan hyvin. Reunaan porattiin reikä latureita varten ja sieltä niitä piuhoja sitten roikkuu. Sinne mahtuu hiiret, tabletit ja tarvittaessa paljon muutakin.

Auttaakohan tämä, vai kerätäänkö koko kännykät pois ;)?













Tässä toinen vaihtoehto

Päivän pähkinä

Maanantaisin valmistaudun kuoroharjoituksiin. Niin tänäänkin, ja aloin soitella eilen käsiini saamaa näppärää sovitusta uudesta laulusta.

Ei tullut tällä kertaa soittamisesta mitään, kun juuttui kosketin pohjaan. Tarkemmin tutkittuna koskettimien välissä oli kaksi pähkinän puolikasta.

Ei. En tiedä mitään siitä, miten ne sinne olivat menneet. Meillä ei olohuoneessa saa syödä mitään, joten ilmeisesti ovat pudonneet puusta.

Kaivausyritykset tyrehtyivät paksuihin sormiini, ja hätiinhakemani veitsi työnsi pähkinän vain syvemmälle.

Alkoi pianon purkaminen.

Kansi auki, etulevy pois, koskettimien suojakansi pois ja vielä yksi lauta, mikä lie irti ruuvimeisseleillä.

Siitä ne sitten lähtevät koskettimet irti, nostelemalla, ja pähkinä pian myös.

Imuri haettiin. Oli jokunen pölyhiukkanenkin eksynyt väleistä.

Eikä siinä kaikki. Aarteita alkoi löytyä lisää. Aina uutta kosketinta nostaessa uusia aarteita.

Hammastikku, 7-vuotiaan Pirpananeidin tarravauvakuva, tarra nuotin kuvalla,

10 pennin hopeanvärinen kolikko, hiuspinni, pätkä riisinuudelia, vihreä pyöreä laastari; 6-vuotiaan Pipanamme kummien tyttären tarrakuva, 5 centin kolikko, 2 centin kolikko, kirppupelin nappula, 2 nappia, vaaleanpunainen ja valkoinen, vihreä tarra, narunpätkä, klemmari, paperin pala rei´ittäjän roska. Luvaton määrä pölyä. 

Kun kaikki koskettimet oli irti, imuroin sisuksen ja pyyhin rätillä. Kaverikin oli. 7-vuotias mahatautinen kotipäiväläinen. Helppohan oli aarteita etsiä, kun Pirpana kirjaili ylös mitä löytyi. Ja näppärästi sai koskettimia paikalleen. Niissä on numerot.

Kun piano oli imuroitu ja jynssätty sisältä puhtaaksi, kasattiin se takaisin.

Sitten tietysti piti kirjoittaa siitä vielä juttu.

Siihen se harjoitteluaika sitten menikin.

Mitä muuten teidän pianon sisällä on?