Vuoden ensimmäinen jumppa

Ne oli vähän tuon näköiset, tai ei oikeastaan sittenkään yhtään tuollaiset, mutta nuo kivat värit, musta ja pinkki niissä oli.

Nimittäin niissä jumppakengissä, jotka viime syksynä ostin aloittaessani ihan säännöllisen jumppaamisen torstaisin.
Niitä kaupassa ihastelin, mukavalta tuntui jalkaan. Sitten maksoin ne - ja muutaman kerran sain niitä jumpassa käyttääkin - kunnes ne hävisivät.
Ei löydy mistään. Ei sitten mistään .

Joka ikinen torstai, kun kahtakymmentä vaille kuusi alan tehdä lähtöä jumppaan, vietän hiljaisen tai äänekkään hetken niiden muistolle. Jumppakengät. Ne ihanat.

Eilen oli taas jumppa. Mulle vuoden ensimmäinen. Olin ollut siellä viimeksi marraskuun lopussa, Sitten työ imaisi ja loma, ja sitten se loppui.

Ne lenkkaritkin, joilla sitten aloin paikkaamaan niitä ihania jumppakenkiä, oli hukassa, Muutenkin, kun ajattelinkin koko jumppaa, tuntui työläältä.
Ympäriinsä näin - ihan minne katsoinkin - kovin houkuttelevia kotitöitä. Mitä kaikkea saisinkaan aikaan, kun skippaisin koko jumpan. Voisin pestä pyykkiä, kaivella varastosta kuopukselle isompaa haalaria, auttaa yhtä kokeisiin lukemisessa. Voisin laittaa tiskialtaan oikein kiiltäväksi... Yhtään ei koko jumppa tuntunut menemisen arvoiselta.

En tiedä mitä tuo talon toinen Päällikkö naamani asennosta päätteli, mutta kovasti oli passittamassa jumppaan.
Kaikki verukkeet selitin, ja viimein keksin tuon, että ei ole edes kengät tallessa ja istuin keittön sohvalle ihmettelemään talomme kenkähävikkiä.

Joillakin ihmisillä on tavaroidenetsimisgeeni - ja sitten joillakin ei. Minulla ei ole. Ei aavistustakaan siitä.  Sinne se hävisi kodariin, varastoon - ja viimein asuntoautoon, ojensi lenkkarit - ja toivotti mukavaa jumppaa!

Onneksi vähän myöhästyin,,,
Jumppa, jossa käyn, kestää puolitoista tuntia. Ensimmäinen 45 minuuttia menee vauhdikkaammin. Sitten tehdään vatsa ja selkä, ja mitä lie kaikkea.
Sitten venytellään huolella. Viimeinen vartti on rentoutuminen.

Ai että oli taas mukavaa.
Ja mikä opettaja! Lopuksi hän sanoi:
"Voitte sitten halata itseänne, ja kiittää itseäsi siitä, että olet tullut tänne jumppaan. Ja että huolehdit itsestäsi, hyvinvoinnistasi, terveydestäsi ja kunnostasi.
Lopuksi voit kiittää itseäsi siitä, että olet juuri sellainen, kuin olet."

Eihän kukaan näe, jos jumpassa tulee kyyneleet silmiin, eihän?