Päällikkö ja Pirpanat Suviseuroissa

  Kirjoittanut Pirpanoiden Päällikkö, toukokuussa 2012 

(lukuohje tasatahtiin, monotonisella äänellä, 4/4)

Tässä tässä kun lomia ootellaan, 

menneitä samalla muistellaan...

Hetkiä ratki riemukkaita, 

jossakin määrin touhukkaita. 

Alkukuusta alkaa se tohina ja työ, 

jolle ei mikään vertaansa lyö. 

Vaunu jo kaivetaan lehtien alta, 

veivi löydetään sattumalta. 

Kaasu ja jauhesammutin uus, 

jarrujen korjaus katsastuus. 

Kasettiveskin pullo on loppu, 

kaikessa tässä on kiire ja hoppu. 

Etuteltan pesu on jäänyt taas, 

piti sekin tehdä kun lumi oli maas. 

Kepit ja tapit on pussissa, jossa, 

oli myös savea vahingossa. 

Uutta sortsia, hametta, paitaa, 

likaisissa kamppeissa ei ole laitaa. 

Pipoa,  lippistä, huivia, hattua, 

minkälaista tahansa keliä voi sattua. 

Kanisterit johonki tänne ma nostelin, 

ristiäisjuomiin kun lokakuussa lainasin. 

Kurakengät täällä on syksyllä juosseet, 

koko vaunun savella ja kuralla on piesseet. 

Ovessa on lukko, mut avain joskus hukkui, 

Lukotta tää meidän sakki vaunussa vain nukkui. 

Hana ei oo kuntoon tullut vaikka vuosi meni, 

jatkuu touhu juomapullon, vesikanisterin. 

Juustohöylä, purkinavain sekä leipäveitsi, 

nämä muistaa ihan varmaan joka vuosi meitsi. 

Loputtoman pitkältä näin tuntuu pakkauslista, 

onneks pitkä muistilappu auttaa pakkaamista. 

Kun on saatu vaunu kuntoon, kasaan kaikki vaatteet, 

mielessä jo kovasti on suviseura-aatteet. 

Tiistaina, jos heti mennään, saadaan hyvä paikka, 

josta helppo lapsia on suihkutella vaikka. 

Automatka sinänsä on toisen laulun aihe, 

siinä tärkein homma on kai siirtymisen vaihe. 

Hiki tulee hattuun, kun sitä edes muistaa, 

takapenkin porukoilla juttu kovin luistaa!

...

Kentälle kun lopulta me yhdistelmä ajetaan, 

kesän juhlaviikko siinä porukalla aletaan, 

hukassa on tutti ja on vaippaan tullut faksi, 

nälkä ei voi tulla kovin paljon suuremmaksi. 

Etuteltan tukikepin nuppi haraa vastaan, 

äiti siinä lohdutella aikoo sylilastaan. 

Nakkipakki pikaisesti siinä napostellaan, 

isille kun eka kahvipannu kiehutellaan. 

(rit. acc.)

Siinä alkaa pikkuhiljaa ovi narahdella, 

ikkunatkin täytyy auki heti rymistellä. 

Kuuden päivän ajan ääni narinan on tuttu, 

joka vaunun sisällä on ihan sama juttu: 

ikkuna auki,

ikkuna kiinni, 

ovi auki,

 ovi kiinni, 

anna rahaa,

osta jätski, 

verhot alas,

 verhot ylös, 

ovipuoliauki,

ovi puolikiinni, 

rullaverhoalas,

rullaverho ylös, 

hyttysverho alas,

hyttysverho ylös, 

makkararahaa,

pehmisrahaa , 

puhelimen akku nyt jo on loppu, 

serkkujen luokse mahoton on hoppu. 

Vesihanan vettä jo etutelttaan lorisi, 

sillä aikaa isi papan kanssa siinä porisi. 

Ikkuna auki,

ikkuna kiinni, 

rullaverho alas, 

rullaverho ylös. ..

mikron ovi kiinni ja jääkaappi auki,

samalla voi kaasunapin kiinni veivata,

juuri kun Se kaappi alkoi vähän kylmetä.

(huokauksia) 

Lopulta jo vaunun etuosan ääni hiljeni, 

sammui sakki suloinen ja hiljaa tuhisi. 

Huomenna on päivä uus ja uudet jätskirahat, 

spagetilla täytetähän nälkaisetkin mahat.

Kelistäkin huolimatta päästävä on tänne, 

keskikesän juhlaan, paikkaan, minne, 

kuulun, vaikka matka joskus hikistäkin lie, 

oikeahan suuntaan täällä ohjatahan tie! 

Onhan tämä semmoista ja tämmöistä tää touhu, 

vuoden suuret juhlat ovat nämä sekä joulu!!! 

(Tätä saa jakaa ja lukea, mutta voisipa samalla vaikka mainita lähteen ;) )