Translate

keskiviikko 24. joulukuuta 2014

Lämpimiä jouluajatuksia!


Herra siunatkoon sinua, ystäväni,
ja sinun jouluasi, siellä, missä sitä vietätkin, ja sinun perhettäsi, ja ystäviäsi.

Herra antakoon joulun valon laskeutua sinun ja kotisi ylle.

Valaiskoon Hän sinun joulupuuhiasi
ja aukaiskoon silmäsi huomaamaan
elämän näkymättömät lahjat.

Herra antakoon sinulle voimia
hyväksyä elämän epätäydellisyyden ja keskeneräisyyden,
ja taidon kiittää elämästä juuri sellaisenaan.

Herra kääntäköön rakastavat kasvonsa sinun puoleesi,
ja käännä sinäkin kasvosi hänen puoleensa silloin, kun elämä antaa enemmän kuin jaksat kantaa,
ja silloin, kun haluat kiittää siitä kaikesta, mitä lahjaksi olet saanut.

Herra antakoon anteeksiantamuksen ympäröidä sinut ja ne ihmiset, joita kohtaat.
Saakoon joulu olla anteeksiantamuksen aikaa,  ja saakoon joulun rauha levitä kaikkialle.

Herra antakoon sinulle mahdollisuuden lähteä paimenten mukaan unohtaen kiireen ja melun rasittavan.

Herra antakoon Jeesus-lapsen syntyä ja asua sydämesi seimessä nyt ja aina.

Herra antakoon sinulle Joulurauhan.





Pirpanapäällikkö (21122012, muok. 24.12.2014)

tiistai 16. joulukuuta 2014

Kiitos, kasvattajat!




Aivan ensiksi haluaisin kiittää - Sinua, joka kerta toisensa jälkeen luet näitä - saan klikkauksista iloa.


Kiitos teille kaikille, jotka Pirpanoitamme päivittäin näette!


Kiitos, päikyn täti, joka iloisesti aamu toisensa jälkeen otat lapseni vastaan. Kiitos, kun otit syliin, lohdutit. Kiitos, kun nauraa kikatit kuopuksen kanssa. Kiitos, kun annoit syödä hitaasti ja annoit lisää ruokaa. Kiitos, kun silitit, kun lähdin nukkumaan. Kiitos, kun autoit valitsemaan leikkiä. Kiitos, kun tajusit, että Pirpanapäälkikköö kesken arkisen tohinan itkettää ihan typerä asia. 


Kiitos, kun pidit vasu-keskustelun. Päivitit varhaiskasvatussuunnitelman. Teit päivä toisensa jälkeen havaintoja Pirpanani taidoista ja tavoista, ja sitten juttelit niistä äidin kanssa. Kiitos, kun näit sen vaivan. Siitä tulee teille lisää työtä, tiedän sen, ja olen nähnyt, miten huolellisesti keskusteluihin olette valmistautuneet. Arvostan niitä. Kiitos! On tärkeä istua hetkeksi alas ja miettiä mitä juuri tälle yhdelle lapselle kuuluu! Työn iloa edelleen. 


Kiitos, päiväkodin johtaja, kun järjestelit kuopuksen samaan ryhmään, kun sisarukset. Siitä on meille iloa joka aamu. On helppo teidän tuttujen kanssa toimia. Te tiedätte mitä meidän perheelle kuuluu ja teidän kanssa on siksi helppo toimia. Kiitos, kun soittelit sijaisia, kun vakituiset oli lomilla. 


Kiitos, opetttaja, kun päivästä toiseen huolehdit lapsestani! Kiitos, kun huomaat hänen omat omituiset oikkunsa, ja otat niitä huomioon, vaikka ryhmä on suuri, ja sinulla on paljon työtä. Kiitos, että päivästä toiseen keksit uusia ideoita, erilaisia tapoja oppia - niin, että jokainen saa murusensa jotenkin. 
Kiitos, että olet ollut auttamassa ihmiseksi kasvamisessa. Kiitos kaverikeskusteluista. Kiitos siitä, että olet ohjannut heitä kaveritaidoissa. Ne on joskus hankalia. Kiitos, että laitoit välillä rauhoittumaan ja kiitos, kun soitit kotiin ja ja kerroit kuulumisia. Kiitos, kun sait soittaa.

Kiitos siitä, että taas näit vaivaa arviointikeskusteluja varten. Se on teille iso työ. Se on tärkeää. Siitä aina tietää, mihin seuraavaksi suunnistetaan. Arviointikeskustelut on sellaisia pysäkkejä. Mitä tälle Pirpanalle kuuluu.


Kiitos sinulle, kouluavustaja, joka teet koulussa sellaista äidin korvaavaa työtä. Katsot, että hanskat on kädessä. Että lapset ehtii bussiin. Kiitos, että olet joskus korvaamaton apu, kun opettajalta kädet loppuvat. En edes tiedä mitä kaikkea teet... Mutta kaikki se on tärkeää!


Kiitos iltapäivähoidon täti! Lapseni tulee koulupäivän jälkeen luoksesi, ja on välipialaa vailla, päivästä väsynyt. Kiitos huolenpidosta, ja ajasta, jota annat hänelle. 


Kiitos päiväkoti, kerhot ja koulut suloisista äitien- ja isäinpäivämuistamisista. Ilman teitä meillä tuskin olisi niin ihania juhlapäivien aamuja. 
Kiitos ihanista askarteluista ja lasten taideteoksista, joilla voimme kotiamme koristaa. 


Kiitos, te kaikki, jotka olette kanssamme vanhemmuutta jakaneet. En kaikkia teitä tähän tohdi edes luetella, Te kyllä tiedätte, ketä tarkoitan. Olen teistä kiitollinen.


Kiitos naapurin "varamummola," jossa iloitaan Pirpanoistamme. Ne haluavat teillä käydä. 


Kiitos KELA, joka kuukausittain meitä muistaa. Joka lantti on käytetty. Tarpeeseen tuli. Kiitos kunta kouluista, päiväkodeista, erityisestä tuesta ja kaikista palveluista, joita ylläpidätte!


Kiitos, rakkaat ystävät ja sukulaiset.  Yhdessä on taas vuosi selvitty. Jaettu iloja, vietetty mukavia hetkiä avantosaunan lauteilla ja monissa mukavissa paikoissa. Kiitos kyläkutsuista ja kiitos, että istuitte meillä hetken. 


Kiitos, Kaiken antaja. 

Siunattua Joulua Sinulle, 
kiitollisena, 

Pirpanapäällikkö

tiistai 9. joulukuuta 2014

Pirpanoiden synttärit

Lapsiasiavaltuutetun blogikirjoitus rohkaisi jatkamaan aiheesta.
Kiitos hänelle keskustelun avauksesta!

Pirpanoiden äitinä miellän synttärit tärkeäksi, jokavuotiseksi huomaamisen hetkeksi - jokaisella lapsella on oma päivä, milloin on syntynyt.
Silloin voi muistella lapsen ainutlaatuisuutta, syntymän ja elämän alkutaipaleen hetkiä. Katsella vanhoja valokuvia ja huomata kuinka ihana lapsi hänestä on kasvanut! On hienoa ihmetellä lapsen kanssa sitä, miten paljon hienompaa on olla juuri niin vanha, kuinka vanha hänestä on tullut juuri tänään!

Lapsen kummit tai isovanhemmat on mukava kutsua kylään ja huomata lasta - ja saada perheen läheisiä ystäviä kylään. Liian vähän muutenkin tulee kyläiltyä.

Mukava tapa on myös juhlistaa synttäreitä koulukavereiden kanssa.
Synttärit saa välillä piirteitä, joita me aikuiset voisimme hiukan tarkemmin miettiä.

Synttärilahja on mukava viedä sankarille, mutta onko niin, että lahjaan menevä raha tulee jollekin esteeksi juhliin osallistumiselle?

Itsekin voi tehdä jotain. Voi tehdä myös kortin, vaikka aanelospaperille johon leikkaa ja liimaa mainoksista kivoja kuvia. Itse tehty kortti on osoitus sankarille, että olen odottanut tätä juhlaa ja ajatellut sinua!

Rahalahja on tietysti mukava, mutta äitinä tuntuu joskus hurjalta, jos lapsi saa sitä paljon.
Ymmärrän, että kaikissa perheissä ei tarvitse miettiä, paljonko lasten synttärilahjoihin menee rahaa - mutta pn perheitä, tilanteita ja kuukausia, jolloin eurot on laskettava tarkasti.

Rahalahjojen summat aiheuttavat vertailua. Haluanko sitä, että lapseni ystävyyttä arvotetaan synttärilahjan suuruudella? Voisinko ohjata lapseni kaveritaitoja muuten, kuin suurta seteliä heilauttamalla?

Synttäreiden aikana saattaa olla ohjelmana ongintaa.  Sekin on varmasti ihan hauskaa.
Mutta joskus ongintalahjoja katsellessa ihmettelen ongintalahjojen hintalappua! Tarra ja tikkarikin on ihan jännää.

Synttäreiden aikana voi olla piilosta, sokkoa, lukea sadun, tai pelata jalkapalloa. Äiti tai iskä lasten kanssa.

Tietenkin on mukavaa ja helppoa, että synttäreille on valmiita pitopaikkoja. Silloin kiireiset vanhemmat pääsevät juhlien järjestelystä helpommalla, ja sehän on oikein mukavaa.

Kaikissa perheissä ei ole mahdollisuutta järjestää 300 € syntymäpäiväjuhlia! Meillä se tarkoittaisi 2700 € vuodessa lasten synttäreihin.
Jos jostain ne rahat löytäisinkin, en ehkä kuitenkaan haluaisi sellaista summaa niihin vuosittain laittaa.

On paljon paikkoja, joissa ikimuistoiset synttärit voi järjestää hiukan pienemmällä budjetilla.

Koulujen liikuntasalit, kunnan vapaa-ajan tilat, saunat, yms. ovat

Lapset ovat synttäreiltä palatessaan aina onnellisia - olivatpa ne olleet missä ja miten tahansa järjestettyjä. Iloisia ystävyyden hetkiä!

Lapsiasiain valtuutetun kanssa olen samaa mieltä siitä, että tärkeää on se, että luokasta / ryhmästä ei jätetä yhtä tai kahta pois.
Jos kalliimpi synttäripaikka rajaa vieraiden määrän niukaksi, on vanhempien velvollisuus miettiä ryhmän ulkopuolelle jääneitä lapsia.

Elämä on opettanut, että jos kutsuu luoka kaikki lapset, heistä kaikki ei pääse kuitenkaan.
Jos tuntuu, että omaan kotiin ei oikeasti ihan mahdottoman paljon väkeä mahdu, niin käytäntö on myös osoittanut, että synttärit viikonloppuna, tai kutsujen jakaminen vasta muutamaa päivää aikaisemmin voivat myös hiukan pienentää osallistujien määrää.

On tärkeä myös miettiä kellonaika, jolloin synttärit pitää, ja rajata aika väkimäärään suhteutettuna. 15 iloisen energistä poikaa saa synttäriäidin mehut puristettua jo puolessatoistatunnissakin. ;)

Jokainen lapsi on synttärihuomionsa ansainnut ainutkertaisella olemassaolollaan - me aikuiset päätämme osallistummeko luokkakavereiden synttärisyrjintään - ja luomme synttäreille raamit, jotka sopivat perheen budjetille.

Jos sitten ihan oikeasti tuntuu siltä, että haluaa pitää vain parin hengen synttärit, niin fiksua on jakaa synttärikutsut kouluajan ulkopuolella, ja sanoa omalle lapselle, että näistä ei tarvitse erityisesti huudella muille, juhliin kutsumattomille ollenkaan. Näinhän me toivottaisiin työpaikallakin.
Jos kaikki muut on menossa jonnekin, minne minua ei ole kutsuttu, on äärimmäiesn ikävä kuunnella toisten  juhlasuunnitelmia.

Eikä ole pienimmässäkään määrin noloa käyttää järkeä synttärikustannuksissa!
Pirpanan arvoa ja ainutlaatuisuutta ei mitata juhlien järjestelymäärärahoilla.