Translate

lauantai 25. lokakuuta 2014

Hoitotahto

Kerron sen nyt, kun vielä kykenen. Että sitten tiedätte, kun asia on ajankohtainen. 
Että siksi tähän on tultu.


Ihan varmasti olen vapaaehtoisesti Päällikkö. Koen sen tehtävän valtavana siunauksena. Ihan itse, jos saisin valita, millainen elämäni on juuri nyt, se olisi juuri tällainen.

Silti. Silti tunnearsenaalissani on myös jotain sellaista, mitä sanotaan turhautumiseksi ja kyllästymiseksi.

Se tulee silloin, kun on juuri saanut jonkun nurkan siivottua, niin jo on sillä aikaa toisessa päässä taloa on pommi räjäytetty. Tai illalla, jos ajattelee menevänsä nukkumaan ja aukaisee onnellisena makuuhuoneen oven, ja kas – peittoja ei näy missään ja kompastut niihin sängyn vieressä kävellessäsi – ja niissä ei ole edes lakanoita. Kuka lie tarvinnut mihin lie? Nukkuu kaikki peittovarkaaksi epäiltävät.

Tai käyn lakanakaapilla, ja iloitsin päivällä siitä miten omatoimisia lapseni olivatkaan... 
ja tajuntaani aukeaa, että lakanakaapista on tullut Niagaran putous kaikkine kuohuineen.

Tai juuri silloin, kun sain ompeluhuoneesi kirjahyllyn järjestettyä ja illalla oli aikomuksena vain viedä sinne lisää kankaita, niin huomaat, että kas kas – kaappi on hävinnyt.
Totta on kyllä sekin, että oli sovittu, että se kyseinen kaappi siirretään toiseen huoneeseen. Ja sen toisen huoneen haltija on saanut siivottua huoneensa ja tehnyt siitä ihanan.
Mutta oli sovittu, että ENSIN ostetaan mulle uusi kaappi ja SITTEN siirretään vasta se metrin leveä komero, joka oli täynnä kankaita, kaavalehtiä, askartelutarvikkeita, puikkoja, virkkuukoukkuja, laminointikone, kierresidontareiítin, ja mitä tuollainen metrin korkuinen kattoon asti kaappi voi ompeluhuoneessa sisältääkään – ne KAIKKI oli siinä ompeluhuoneen lattialla epämääräisissä kasoissa – ja minulta odotetaan, mitäpä muutakaan, kuin että menen sinne kaappivarkaan huoneeseen kehumaan, kuinka siistiksi hän on huoneensa siivonnutkaan, ja kuinka iso tyttö hän onkaan, ja kuinka valtavan kauniisti ja tyylikkäästi nuo kaikki tavarat on nyt järjestetty.

Ehkä kuitenkin silloin tunnen oloni  kaikkein itsekkäimmäksi, kun kylpyhuoneessa etsin hammasharjaani, ja mielessäni raivoan, että minkä takia mulla ei ole tässä talossa MITÄÄN OMAA?
Että onko ihminen perimmiltään niin epäsosiaalinen, että alkaa hetkellisesti inhomaan sitä kämppäkaveria, joka on varastanut MINUN hammasharjani? 
Ja jos sitten etsintöjeni päätteeksi sen jostain löydän, mieleeni nousee omituisia epäilyksiä siitä, että mitä kaikkea sillä harjalla on voitu tehdä, ja sen vihdoin löytyneen hammasharjan käyttö alkaa tuntua varsin epämiellyttävältä.

Niin sitä minä vaan toivon, että jos sitten aikanaan olen niin huonokuntoinen, että asetun asumaan johonkin, missä joku voi minua auttaa päivittäisissä asioissa…


Pyydän siis silloin, että ette päivittele, jos toivon käyttööni kahdeksaa hammasharjaa, tai lukittua hammasharjakaappia, sillä siihen on ihan omat syynsä.

Antakaa vaan sitten se kaappi. 

sunnuntai 5. lokakuuta 2014

Furmanin ratkaisukeskeisyyden lumoissa


Ben Furman, Olen ylpeä sinusta!
'
FURMANIN RATKAISUKESKEISYYDEN LUMOISSA


Olen törmännyt neljänlaisiin kasvatuskirjoihin.

1.     Sellaisiin, joissa joku kertoo kaularanka-vatsakeskeisen linjan tai nenä-selänyläosakeskeisen kasvatustieteen tutkijoiden tuloksia vertaillaan keskenään ja niitä vielä kritisoidaan. Näihin törmätään heti kasvatustieteen perusopintojen alkaessa. Tentissä pyydetään vertailemaan kritiikkejä keskenään. Niillä ei ole mitään tekemistä elämän kanssa.
2.     Sellaisia, jotka on kirjoitettu näiden tutkijoiden kirjallisuuteen perustuvan kokemuksen valaisemina ja oma harrastuspohjainen kasvatustoiminta on näennäisen niukasti yhdistettävissä arkielämään.
3.     Sellaisia, joissa itse on huomattu, miten paljon maailmassa on huonoja vanhempia ja kuinka paljon itsellä on jakamista ja ojentamista, syyllistämisen tarvetta.
4.     Sitten tällaisiin, helmiin, joka on nyt kädessäni… Että meille tavallisille vanhemmille kerrotaan selkokielisesti, kuinka ihan tavallinen lapsi ihan tavallisen vanhemman keinoin useimmiten saadaan toimimaan hiukan enemmän toivottuun suuntaan.


Ben Furman: Olen ylpeä sinusta. Tammi, 2012.

Olen kirjoittamalla ja asiaa konkreettisesti käsittelemällä oppija. Siksi referoin tätä upeaa kirjaa tätän blogitekstiin.

Ben Furman, psykiatrian erikoislääkäri, psykoterapeutti, on ehkä Suomen tunnetuin ratkaisukeskeisen kasvatussuuntauksen apostoli. Furman on esitellyt kirjassaan myös Muksuopin, josta kirjoitan joskus toiste. Tässä tekstissä on siis lyhennettynä Furmanin ajatuksia yllyttämässä tämän upean vanhemmuuden käsikirjan hankkimiseen ihan omaan kirjahyllyyn.

KIRJAN SISÄLTÖ

Luku 1 Miten kehut ja kannustat lasta?
Luku 2 Miten saat lapsen toimimaan kuten pyydät?
Luku 3 Miten teet yhteistyötä toisten aikuisten kanssa?
Luku 4 Miten ratkaiset ongelmat ja vaikeudet?
Luku 5 Miten puutut vääryyksiin ja rikkomuksiin?




LUKU 1 Miten kehut ja kannustat lasta?

Furmanin mielestä lasta on tärkeä kehua. Positiivinen palaute on tehokkain aikuisen tapa vaikuttaa lasten käyttäytymiseen.

-         Olen ylpeä sinusta!
-         Hyvin sanottu!
-         Oletpa taitava!
-         Minä rakastan sinua!
-         Onpa hieno!
-         Kauniisti tehty!


Pientä lasta on helppo kannustaa. Hän ottaa sen vastaan. Kun ikää tulee lisää, Furman suosittelee laajentamaan valikoimaa ja käyttämään vaihtelevasti erilaisia tapoja. Mitä enemmän tapoja, sen varmemmin menee perille.

1.     Kiittäminen
-         Lasta voi kiittää myös asioista, joita hänen kuuluukin tehdä.
-         Kiittäminen on sosiaalinen taito, josta on hyötyä kaikissa ihmissuhteissa.

2.     Juorukehu
-         Kehu lasta toisen aikuisen kuullen
-         Kerro lapselle mitä mukavaa toinen aikuinen on hänestä sanonut
-         (oma kokemus: Jos lapsen on vaikea ottaa kehuja vastaan, kerro toiselle aikuiselle lapsestasi jotain hyvää, niin että mukamas lapsi ei kuule)
-         Testaa juorukehua myös toisista aikuisista, esim. puolison kehumista anopillesi

3.     Sanaton kehuminen
-         Taputa lapselle
-         Näytä peukkua
-         Näyttele hämmästynyttä
-         Pörrötä lapsen tukkaa
-         Läpsäytä lapsen kanssa
-         Pyydä toista aikuista katsomaan mitä lapsi on tehnyt
-         Ota kameralla kuva siitä mitä lapsi on tehnyt

4.     Kyselevä kehuminen
-         Pyydä lapsen kertomaan miten sinä nyt tämän teit
-         Voi testata myös aikuisiin

5.     Yrittämisestä kehuminen
-         Voi käyttää silloin, kun lapsi on yrittänyt toimia niin kuin on pyydetty. Suunta oikea.
6.     Leikkisä kehuminen
-         Huumorilla saa mukavaa maustetta kehumiseen. Kuten lapselle, joka pelkää silittää koiraa, että ”Ihanko totta? Oliko se elävä vai täytetty?”


Kun lapsi ei halua, että häntä kehutaan?
-         Lapselta voi kysyä millainen tapa on ok
-         Voi kertoa lapselle, että mulla olisi vähän kehuttavaa mielessä, mutta haluatkohan kuulla?

Kehumisen aiheuttama kateus

Kun toista lasta kehutaan, sen vieressä olevan lapsen reaktio on:
”AI ENKÖ MINÄ MUKA KÄYTTÄYTYNYT…”

On tärkeä kehua tasapuolisesti kaikkia lapsia vuorollaan. Ja lasten on hyvä oppia, että joskus toista lasta kehutaan muiden kuullen.

Kateutta voi välttää kehumalla kaikkia tasapuolisesti.


Ryhmäkehu vähentää kateutta ja kilpailua. Se myös parantaa sisarusten välejä ja vaikuttaa positiivisesti ryhmähenkeen.

On myös ansionvierityskehu.

”Oletpa oppinut tämän hyvin. Kiitos muille, jotka olette häntä kannustaneet”
Tästäkin on monta hyvää esimerkkiä kirjassa.

Lasten vertaaminen toisiinsa

Tästä on ihan selkeä käsky:

”ÄLÄ VERTAA LAPSEN OSAAMISTA TOISEN LAPSEN OSAAMISEEN VAAN HÄNEN OMAAN AIKAISEMPAAN OSAAMISEENSA.”

Sillä heikommalle tulee väistämättä paha mieli. Saattaa aiheuttaa kiusaamista.



LUKU 2 Miten saat lapsen toimimaan kuten pyydät?

Tästä oli tietysti muutamia huonoja esimerkkejä.
Hiukan huvittikin tämä muistisääntö: Ikään kuin käsi, jossa on viisi sormea. Peukalosta aloitetaan.

1.     Kontaktisormi = Luo puheyhteys lapseen
2.     Pyyntösormi = Kerro selkein sanoin miten haluat hänen toimivan
3.     Perustelusormi = Perustele, miksi
4.     Kannustussormi = Kehu, kannusta, rohkaise
5.     Kättä päälle –sormi = Sovi lapsen kanssa miten menetellään

Esimerkki.

KONTAKTISORI: ”Kultaseni, kuuntele nyt minua. Laita se peli pois vähäksi aikaa.
PYYNTÖSORMI : ”Haluan, että keräät lelusi lelulaatikkoon…”
PERUSTELUSORMI: ”…niin että huoneesi on siisti, kun mummi tulee käymään.”
KANNUSTUSSORMI: ”Muistatko, kuinka ripeästi sinä keräsit viime kerralla? Olit tosi nopea!”
KÄTTÄ PÄÄLLE –SORMI: ”Eihän tarvitse sanoa toista kertaa, eihän?



Näistä onkin sitten monta sivua hyviä perusteluja ja esimerkkejä. Ai että  on helppo lukea ja allekirjoittaa kaikki! Esimerkiksi se, että ihan turha on pyytää lapselta yhtään mitään, jos hän jatkaa pelaamista.



LUKU 3 Miten teet yhteistyötä toisten aikuisten kanssa?

On vaikea saada lapsia tottelemaan, jos heitä kasvattavat aikuiset ovat erimielisiä siitä, miten lapsia pitäisi kasvattaa. Tämä luku avarsi itselleni paljon. Yhteistyötä puolison ja koulun kanssa.

Vältä toisen aikuisen moittimista.

Edistä yhteistyötä ennalta.
Anna positiivista palautetta niille aikuisille, jotka ovat mukana lapsen kasvattamisessa. Ja taas huippuja esimerkkejä siitä, miten opettajia, päiväkodin tätejä ja puolisoa voi kannustaa.


YHTEEN HIILEEN PUHALTAMINEN
-         Pyyntöä esittäessa kerrotaan lapselle, että me isän kanssa ollaan sitä mieltä.
-         Tai että opettaja sanoo lapsille, että vanhempien kanssa päätettiin
-         Tai päiväkodissa sanotaan, että Olen luvannut äidillesi että…

Yksi erinomainen vinkki lähestyä kyseessä olevaa pulmaa, on sen toisen aikuisen asiantuntijuuden arvostaminen.
Pyytämällä ehdotusta luodaan perusta yhteistyölle. Mikä tahansa ehdotus on parempi kuin ei ehdotusta ollenkaan. Silloin toinen aikuinen on vastaanottavaisempi kuulemaan myös sinun ehdotuksesi, kun olet ensin pyytänyt häneltä neuvoa.
Esim. vanhempi ottaa yhteyttä kouluun tai opettaja kotiin… tai äiti isälle?:
Meillä on tällainen ongelma. Mitä sinä ajattelet? Mitä sinä ehdotat?

PUHU ASIOIDEN OPPIMISESTA – ÄLÄ ONGELMISTA

”Jos toinen aikuinen ei näe jotain ongelmaa, joka sinusta on ilmeinen, voi olla turha yrittää kääntää hänen päätään. On parempi muuttaa sitä tapaa, miten otat asian puheeksi ja puhua ongelman sijaan taidosta, joka lapsen pitäisi oppia. Toisen aikuisen on helpompi hyväksyä ajatus siitä, että lapsen pitäisi oppia jokin taito, kuin ajatus siitä, että lapsella on jokin ongelma, josta pitäisi päästä eroon. ”
                 HUIPPUJUTTU. Toim huom. ;)

Jos tarvitset tiukempaa linjaa

Jos toinen samaa lasta kasvattava aikuinen toimii tavalla, jota ei missään nimessä voi hyväksyä – hän esimerkiksi haukkuu tai nimittelee lasta – on sinun ilmaistava itsesi mahdollisimman selkeästi ja suoraviivaisesti, mutta kuitenkin niin kunnioittavalla tavalla, että hän pystyy ottamaan sanomasi vastaan.

1.     Ilmaise ymmärtäväsi häntä
2.     Tee selväksi, että et kuitenkaan voi hyväksyä sitä, miten hän toimii
3.     Tarjoa apuasi ja auta häntä keksimään, miten hän voisi toimia jatkossa


”Esim. Ymmärrän, että suutut hänelle… mutta en voi hyväksyä, että… Mietitään yhdessä, mitä voisit tehdä sen sijaan, että ….”


Käännä toisen arvostelu keskusteluksi

Se, että olet yhteistyöhakuinen toisten aikuisten kanssa, etä takaa sitä, että muut toimivat samalla tavalla sinua kohtaan.
Myös sinua voidaan tulla arvostelemaan…
Jos joudut tähän tilanteeseen, hengitä syvään, laske viiteen ja ajattele, että asianomaisella on enemmän oppimista kuin sinulla.
Pysy rauhallisena. Älä puolustaudu vaan riisu arvostelijasi aseista kyselemällä häneltä miten vastaavissa tilanteissa kannattaisi toimia.

”Sinulla on ilmeisesti mielessäsi jokin parempi tapa toimia? Mikä se on? Mitä sinä toivot tai ehdotat?”


Luku 4 Miten ratkaiset ongelmat ja vaikeudet

Tässä kappaleessa mennään sitten taas Muksuopin puolelle. Hyviä juttuja. Kirjoitan vain tästä nämä 10 kohtaa, jotka ON HYVIÄ!!! Pelkästäään tämän luvun takia kannattaa ostaa koko kirja. Se Muksuoppi on samaa juttua, mutta tähän kirjaan vähän tiivistetymmin laitettu ja selkeämmin.

1.     Selvitä itsellesi mikä on lapsen ongelma
2.     Mieto mikä TAITO lapsen pitää oppia, jotta hän voi voittaa ongelmansa
3.     Selitä lapselle, että haluat hänen oppivan tuon kyseisen taidon
4.     Auta lasta näkemään, mitä hyötyä siitä on, että hän oppii kyseisen taidon
5.     Pyydä lasta antamaan taidolle nimi
6.     Auta lasta miettimään, keitä hänelle tärkeitä ihmisiä hän pyytää kannustajikseen
7.     Auta lasta miettimään, miten lapsi juhlistaa taidon oppimista
8.     Mieti lapsen kanssa, miten hän harjoittelee taitoaan ja miten muut kannustavat häntä, kun he näkevät, että hän tekee parhaansa
9.     Anna lapsen päättää, miten hänen kannustajansa voivat muistuttaa häntä hänen taidostaan, jos (ja kun) hän välillä unohtaa sen.
10.  Kun lapsi on oppinut taitonsa, toteuta suunniteltu juhlistaminen ja pyydä häntä samassa yhteydessä kiittämään kannustajiaan.


Luku 5 Miten puutut vääryyksiin ja rikkomuksiin?

Tässä luvussa kerrotaan seikkaperäisesti mikä olisi rakentava suhtautuminen lapsen virheisiin.

1.     Keskustele lapsen kanssa siitä mitä hän on tehnyt.
2.     Auta häntä ymmärtämään, miksi se, mitä hän teki, on väärin.
3.     Auta häntä miettimään, miten hän voisi pyytää tekoaan anteeksi.
4.     Auta häntä miettimään, miten hän voisi sovittaa tai hyvittää tekonsa.
5.     Pyydä häntä lupaamaan, ettei hän tee samaa toista kertaa ja mieti yhdessä hänen kanssaan, mikä voisi auttaa häntä pitämään lupauksensa.
6.     Pyydä häntä lopuksi sanomaan, miten hän auttaisi toista lasta, joka on tehnyt tai aikeissa tehdä samaa.


Näitä kaikkia askeleita vielä avataan paremmin. Ai että nämäkin tuntuu järkeviltä!

Sitten kerrotaan vielä systeemit siihen tilanteeseen, kun lapsi ei myönnä tehneensä mitään väärää.


Yhteenveto

Furmanin viiden suositukseen tiivistelmä:

1.     Kehu, kiitä ja kannusta lasta moninaisilla tavoilla.
2.     Käytä viiden sormen muistisääntöä
3.     Aikuisten yhteistyö auttaa. Herätä toisissa aikuisissa tarve puhaltaa yhteen hiileen
4.     Auta lasta voittamaan ongelma ja mieti mikä taito pitää oppia
5.     Kaikki lapset tekevät jotain väärää tai kiellettyä. Kun niin tapahtuu, älä turhaan suutu lapselle. Auta häntä ottamaan teoistansa vastuu.


Omaksumalla nämä arkiset keinot lasten ja lähipiirin aikuisten kanssa, voi parantaa oman ja lähipiirin elämän laatua.


Tämän kasvatuskirjan kaikki jutut oli paitsi helposti hyväksyttäviä, myös selkeästi kerrottuja ja ehkä osin opittavissakin.

Näitä opettelen. Yritän parhaani!
Kiitos, Ben Furman, tästä mukavasta kirjasta!



lauantai 4. lokakuuta 2014

Päivystysaika

Väistämättä Päällikkönä kokee välillä riittämättömyyttä. Monestikin.
Jotkut niistä ei ole kovin tärkeitä. Kuten esimerkiksi montako kertaa vuodessa ikkunat pestään tai riittääkö perheen rahat merkkivaatteisiin. Ei pestä. Eikä edes yritetä ostaa kalliita vaatteita.
Lämpimästi yritän pukea. Ja toivon, että vaatteita vaihdetaan niin usein, että ei kuljeta likaisissa paidoissa ja sukissa.

Sitä välillä mietin, että kuinka voisin ihan henkilökohtaisesti, riittävästi ja rakkaasti nähdä näitä pirpanoitani. Huomaanhan, jos jollakin lapsella on huolia tai murheita? Onko minulla aikaa kuunnella? Pysähdynkö?

Pienen lapsen tarpeet on niin ilmeisiä. Kun on nälkä, koko perhe kuulee sen. Tai jos vaipassa on jotain. Me kaikki huomaamme sen, alamme nyrpistellä nenäämme, ja lapsi saa tarvitsemansa hoidon. Kun kuopus oppii kävelemään, koko perhe taputtaa. Saa varmasti huomiota – yllin kyllin!

Lapset kasvavat ja tarpeet eivät ole enää niin selkeitä.

Koko perhe tarvitsee haliaikaa. Sitä, että joku koskettaa. Minäkin tarvitsen. Joskus niin kipeästi, että alan nalkuttaa ja valittaa ihan turhista asioista. Vaikka oikeasti olisin vain haleja ja pusuja vailla. Nalkuttajaa varmasti on inhottavampi halailla, kuin sellaista herttaista rouvaa…

Lapsetkin on välillä haleja vailla.
Diagnoosina Halipula. Halipula näkyy selkeästi heidän olemisessaan. Siihen on onneksi lääke. Pitkät rutistukset, hiusten pörrötys, niskahieronta, perusrasvalla koko kehon "rasvaus", ja muistuttaminen, että olet muuten maailman ihanin 5-vuotias!

Silloin, kun on ollut paljon menemistä ja tulemista, eikä ole oikein ollut perheaikaa, istun päivystäjän tuoliin. Enkä VAIN istu. En laiskottele yhtään, vaikken siivoakaan.

Päivystän. Siinä mustan kulmasohvan nurkassa istun ja istun. Vaikka kaksi tuntia. Pirpanat menevät ja tulevat.

Kuopuskin, jolla on kaikkein kiireisintä, kun pitää tutkia ja maistaa joka paikkaa, ehtii siinä usein olemaan.
Kauan onkin. Istahtaa syliin, halii, kiemurtelee. Lähtee pois. Tulee kohta takaisin ja kiemurtelee pois ja tulee takaisin. Siinä me sitten olemme harsopiilosta tai muuten vaan kukkuu.

Joku hakee allekirjoituksen kokeeseen. Yks kertoo, että koulussa sitä ja että sai synttärikutsun lauantaiksi, joku muistuttaa, että ostathan mulle sen Jopon. Joku näyttää jännää whatsapp-viestiä.
Päivystäjä kuuntelee eikä lähde mihinkään. Istuu.

Sitten on niitä isoja, meillä vielä pieniä isoja. Isompia lapsia, joilla alkaa olla jo asioita, joita ei voi sanoa siinä päivystäjälle, kun muita on lähellä.

Niitä julkisen päivystyksen ohi pyydettäviä hetkiä varten on sovittu ihan omat vuorosanat. ”Äiti. Mä haluisin jutella sun kanssa ihan kahden kesken.”
Siis tämähän on ensiapupäivystyspyyntö. Selkeä sellainen. Silloin järjestän ajan pian. Se aika annetaan  viimeistään heti, kun iskä tulee kotiin, tai sitten, kun pienet on jo omissa sängyissään.

Sitä aikaa arvostan. Olen kiitollinen siitä, että ajan varaaja pyysi sitä.
Ne hetket on hyviä. Samalla vähän silitellään. Ollaan rauhassa ja jutellaan se juttu. Yritän muistaa sanoa myös, että olet minulle rakas.

Se ajanvaraustarpeen aiheuttanut pulmakin saattaa saada eri mittasuhteet.
Usein sovitaan mitä sille tehdään.

Sitä mietin, että saisinpa pidettyä varauskynnyksen matalana. Että osaisin arvostaa sitä aina. En käännyttäisi varaajaa pois.

Että osaisin olla Päivystävä päällikkö.