Ei näillä kaikkia asioita voi ratkaista, mutta joissakin tilanteissa pääsee taas askeleen eteen päin.
Voisin tietysti piirtää paremmin. En tahallani parantele niitä spontaanin tilanteen synnyttämiä kuvia siistimmiksi. Haluan madaltaa kynnystä käyttää niitä. Ei tarvita graafikoita tai kasvatusviisaita kertomaan, mitä pitää tehdä. Kiitos, serkkuni, kun siellä kahvion penkillä selitit tätä. Saattaa tästä olla jotain kirjojakin, mutta ei ole vielä tullut vastaan.
Aloitetaanpa helpolla...
Ei varmasti tuon enempää tarvitse selitellä. Valinta on myös lapselle helppo -
Jos käyttäydyn toivotulla tavalla, niin saan jäätelön. Jos laitan naaman mutkalle, en saa jäätelöä.
Valinta on lapsen. Kummanko haluat?
Siihen sitten onnellinen hymy, sormella sievästi osoitetaan jäätelöä, ja laitetaan naama naurun!
Tämäkin on aika kiva valinta.
Lapsi saa ranttalan ruokapöydässä. Joku menee pahasti pieleen. Tulee tarve mekastaa niin, että korviin sattuu toisia. Tilanteesta ei päästä eteen päin ollenkaan.
Sitten äiti ottaa kynän ja paperia, ja alkaa piirtää. Näihin kuviin riittää aika vähän puhetta.
Esim.
Katsoppa. Nyt sulla on kaksi vaihtoehtoa:
tämä eka. Jos rauhoitut, saat olla meidän kanssa syömässä.
Jos haluat vielä äkkäillä, voit tehdä sen omassa huoneessa. Kummanko sinä valitset?
Sitten lapsi valitsee rauhoittumisen... Ja äitinä pääsee heti kehumaan häntä. ARVASIN!!! Sää oot tosi hyvä valkkaamaan. Voi että oot kyllä hyvä siinä. Olipa hyvä valinta. Nyt me jatketaan tätä syöntiä tässä...
Joskus... Itse asiassa viime viikolla... Ei ollut edes kynää eikä paperia siinä hollilla, niin otin kaksi sormea, etusormen ja peukun... ja näytin lapselle nuo kaksi vaihtoehtoa; ruokapöydän ja oman huoneen.
Yllättäen Pirpana valitsi oman huoneen.
Hetken mietin, ja sanoin: Hienoa. Arvasin, että osaat valita hyvin! Sinä tiedät, että tarvitset hetken sitä omaa huonetta. Hyvä. Mene sinne ja tule ihan kohta takaisin.
Kohta saimme hehkeää seuraa pöytään.
Tähän kuvaan en uskonut itsekään. Kolme ja puolivuotias iltavilli myöhäänkalittaja oli saanut äitinsä vakuuttuneeksi, että jollakin opilla on pää saatava tyynyyn aikaisemmin.
Tälle tulostettiin Isohelmainen prinsessa ja piirsin asian paperille ja selostin:
Katsopa. Kun kello tulee kahdeksan, menet sänkyyn ja laitat pään tyynyyn. Jos pää pysyy tyynyssä, saat tarran.
Jos hypit ja pompit siinä, etä saa tarraa. Tarran päälle laitetaan rastit.
Kun sulla on viis tarraa, pääset uimahalliin äitin kanssa.
Prinsessan hameeseen tuli kuuden yön jälkeen viisi tarraa!
Silloin, kun pitää pakata monelle lapselle tavaroita, on näppärä piirtää kuvat. Lukutaitoa ei tarvita, kun pirpana voi pakata reissutavarat itse.
Uimahalliin.
Siinäkin on oma touhunsa lähteä lasten kanssa uimahalliin. Jos sanon, että joo tehään jotain, ja sitten lähdetään, alkaa kysely, että joko mennään, koska mennään, mikse jo mennä... jne jne...
Mutta kun itse piirtämällä sitoudun ohjelmaan, on asia kerrottava vain kerran.
1. Ensin syödään ruoka
2. sitten jokainen ottaa tuosta lattialta 10 tavaraa pois
3. Äiti laittaa pyykkikoneen pyörimään
4. Jokainen pakkaa itsellensä uikkarit, pyyhkeen, laudeliinan, puhtaat pikkarit ja sukat.
Joka suostuu tähän ohjelmaan, pääsee mukaan. Joka ei ala tähän, ei lähde mukaan. "uimisen päälle laitetaan rastit", kuuluu yhdestä suusta koko pirpanakuorolta... Ja toinen toisensa jälkeen kaikki valitsevat uimahallin.
MITÄÄN ei tarvitse toistaa. Kenellekään ei tarvitse erikseen kertoa mitä pitikään ottaa mukaan ja koska sinne lähdetään.
Kun tuossa maanantaina loikoilin uimarannalla, ja Pirpanoiden mekastusta kuuntelin, aloin oikein miettiä, että mitä tässä hommassa pitäisi nyt meillä tehdä.
Tässä on Pirpanoiden suurimmat haasteet syksyllä 2014.
Jos nämä neljä vaivaa saataisiin kitkettyä pois, niin aika paljon olisi jo taas kitketty...
1. Jokainen saa koskea omiiin tavaroihinsa. Ja yhteisistä niihin, joihin joku muu ei juuri silloin koske.
2. Toiseen ihmiseen ei saa koskea millään opilla milloinkaan, ellei siihen ole lupaa.
Ei ruokapöydässä, autossa, käytävällä, sohvalla, jne... Ja jos vahingossa hipasee, kannattaa sanoa "ups anteeks".
3. Vanhemmat on keksineet kaikille hyvät nimet. Muita nimiä tässä talossa ei kuulla.
4. Pienille ja isoille taataan nukkumarauha. Rauhoitutaan itse lepäämään ja annetaan toisten nukkua silloin, kun he haluavat.
Tässä meidän työmaata seuraavaksi kuukaudeksi. Tästä tehdään tarrataulukko. Ja siitä sitten joku palkkio. Kalastusreissu tai vaellusta tai jotain. Ei materiaa.
Tässä reissuun lähtiessä pakkauslista. Tästä voi pakata nekin, jotka ei osaa vielä lukea.
Miksi innostuin kuvista?
1. Pääsen vähemmällä.
Toimivien kuvien etsiminen ja kuvasarjojen rakentaminen vaatii joskus pähkäilyä, mutta se energia on positiivista energiaa...
Asiat tarvitsee sanoa vain kerran. Ei tarvitse jankuttaa.
2. Kuvasarjoissa käsitteet ensin, sitten, sen jälkeen jne. selkeytyy pienille kuulijoille
3. Kuvittamalla tulee itse ennakoineeksi tapahtumia ja samalla selittää toisille, että mitä tässä nyt seuraavaksi aiotaan. Samalla itse sitoutuu tietynlaiseen järjestykseen. Rutiinit auttavat.
4. Kuvittaessa puhe hidastuu ja rauhoittuu
Otan mieluusti vinkkejä toimivista kuvasarjoista ja voin julkaista niitä täälläkin. Äitikollegat ovat parhaita asiantuntijoita arjen tilanteiden ratkaisemisissa.
Kun seuraava kinkkinen tilanne tulee, niin äkkiä paperi ja kynä käteen, ja testaamaan...
Meillä kotona on keittiössä tussitaulu, johon piirtelen välillä näitä juttuja. Siitä en luopuisi enää millään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti