Päällikkö lenkkipolulla

Lenkkipolulla

Päivän palvelukset jakaneena,

sovitteluun suuttuneena, 

tiskaamista tarpeeksensa saaneena,

lopen tylsistyneenä,

poskipääkin kastuneena

savu piipustani mustanansa tupruten

löydän somat lenkkikengät

lähes kiiltävänä

yksin kuistin nurkasta.

Liekö yhdessäkään mökissä

näin katalaa oo emäntää, 

täysin kelvotonta äitiä?

Soran rapistessa,

lintuin laulaessa

tuulen vireen suloisessa syleilyssä

askel iloisena

kevätillan hurmaavassa hyväilyssä 

askel askeleelta kevyemmäksi vain käy...

Kotipolulle, kun sitten käännyt,

iltahetken yksinäisyyden näin keventämät,

kodin rakkaan nään ja

siellä savu piipusta niin kutsuvasti tupruaa.

Rinnassani pakahduttava on onnen tunne – 

voiko maailmassa ketään olla

yhtään onnellisempaa?