Translate

maanantai 28. heinäkuuta 2014

Vaaralliset verkkosivut

Joka ikinen syksy se järkäle kolahtaa luukusta. Aina mielenkiintoisempana ja houkuttelevampana. Houkuttelevine kuvauksineen ja aikatauluineen. 

Olin hätäinen. En malttanut odottaa sitä, aloitin jo aiemmin. Neljän päivän kirjoittajakurssi oli kaatanut vain suolaa haavoihin. Oli nälkä. Hirveä tiedon nälkä.

Kliks, ja avoimen yliopiston sivut olivat auki. Siinä istuin, kuin pikkulapsi karkkikaupassa. Sivu sivun jälkeen mitä mielenkiintoisempaa opittavaa.

Tietysti kasvatustieteen perusopinnot. Sitä tekee kaikki muutkin. Ovat näköjään liittäneet niihin myös aikuiskasvatustieteen. 25 pistettä. 

Siinä sivussa tietysti voisin hoidella ehkä myös varhaiskasvatuksen. Ohessa. Ehkä oppisi myös kasvattamaan näitä lapsia. 25 pistettä tuosta noin... Mutta sepä ei passaakaan. Oppaissa lukee, että ensin pitää tietää kasvatustieteen ja aikuiskasvatustieteen perusteet, ennen kuin saa opiskella pienten lasten kasvattamista.

Voiko tällaista ollakaan? Vokologian perusopinnot. Siinä olisi vastaus lukuisiin avoimiin kysymyksiin. Ääni vapautuu. Faktoja puheen ja äänen akustiikkasta. Opin analysoimaan omaa ääntäni ja kehittämään sitä. Luentateatterissa saisi varmasti elävyyttä ja vinkkejä niihin kaikkiin hetkiin ( ;) ), kun luen lapsille satuja. Osaisin eläytyä paremmin. Puhetekniikan kurssit ihanvarmasti toisivat väriä näihin saarnoihin, joita päivittäin pidän. Osaisin aloittaa vetävästi ja päättää napakasti. Miten vähän puhumisesta tiedänkään!
Kun kävisin vielä nuo journalismin perusteet, tietäisin, miten voisin argumentoida paremmin. Oppisin mediakriittisyyttä ja tietäisin, mitkä ovat vuorovaikutuksen perusteet. Siis edes perusteet. Sitten voisin vuorovaikuttaa. 

Kun kävisin ohjaamisen perusteiden kurssit, saisin tietoa ryhmän toiminnasta, osallistuvan ohjauksen säännöistä ja ryhmien vuorovaikutuksesta. Huippua. Kyllä olisi elämä helppoa, kun tuonkin tietäisi. Miten ryhmää ohjataan. Viisi pistettä.

Kuinka mielenkiintoisella tavalla onkaan esitelty erityispedagokiikan perusopinnot, 25 pistettä, näyttäisi pakollisilta myös. Tietäisi oppimisen esteistä. Pitäisiköhän aloittaa siitä? Oppisin ajattelemaan asioita joustavasti, oppijakeskeisesti, perhelähtöisesti ja moniammatillisesti.

Sitten löydän aarteen. Viestintätieteiden, puhetekniikan ja journalistiikan perusopinnot. Sivut lupaavat, että kurssin käytyäni osaan hahmottaa viestinnän ja median erilaisia ilmiöitä yhteiskunnassa, ymmärtää teknologiavälitteisen viestinnän merkityksen sekä sosiaalisen median aseman mediajärjestelmän osana ja muutostekijänä, kehittää viestinnällä vaikuttamisen sekä organisaatio- ja ryhmäviestinnän taitoja, tuntea viestinnän eettiset ja juridiset normit sekä tarkastella kriittisesti julkisuutta ja mediaa. Juuri tätä tarvitsen. Nopeasti. Harmi, kun alkavat vasta syyskuussa. 

Löydän suomen kielen ja kulttuurin opintokokonaisuuden. 40 pistettä, ja kirjallisuuden perusopinnot myös, 25 pistettä. Välttämättömiä, suorastaan pakollisia.

Pikakurssi kirjoittamiseen, 3 pistettä, alkaa ympäri vuoden. Verkkotehtäviä. Kielen huoltoa ja kieliopin perusteita, 3 pistettä. Mielenkiintoista. Tuonne heti. Nyt on ympäri vuoden.

Helminauha on päättymätön. Yhtäkkiä jostain Välähtää silmieni eteen musiikkiterapian opinnot. Mitä mielenkiintoisempia kuvauksia. Opin ymmärtämään sitä ja tuota. Käyttämään monipuolisemmin ja laajemmin musiikkia tunteiden tulkkina. Saisin vahvan teoreettisen, tutkimuksellisen ja kliinisen perustietopohjan musiikkiterapiasta. Opinnot perehdyttäisivät minut musiikkiterapian sovelluksiin ja käytäntöihin erilaisissa diagnostisissa kohderyhmissä.” Awot.

Erityisen mielenkiintoisilta vaikuttaisi kaikkien näiden perusopintojen jälkeiset kurssit. Aineopinnot, n. 35 pistettä joka alueelta.

Noin kaksisataa pistettä saan kasaan tuossa tuokiossa. Halpojakin ovat, kympin piste. Ihan varalta varmistun vielä siitä, että pystynhän tuon kaiken näin harrastuksena tekemään. Wikipedia tietää kaiken, tarkistan.

Yksi opintopiste on 27 työtuntia. 200 pistettä siis 5400 tuntia.

Jos harrastaisin paljon, harrastaisin noin 5 tuntia viikossa, joten valitsemani opintopisteet olisivat kasassa jo n. 20 vuoden kuluttua.

200 pistettä viisaampana lähden nukkumaan.




Mitä sinä löysit?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti