Pirpana ja yksinäinen orava

Tiistaisin meillä on äiti-lapsi-ilta. Se toinen päällikkö on milloin missäkin verkoilla tai avannossa tai jotakin virkistäytymässä.
Niin oli tänäänkin.

Olen tehnyt kaksi panostusta arkeen.
Toinen paikkaa huonoa musiikkikasvatustani... Suutarin lapsilla ei ole kenkiä, ja kanttorin lapsille ei kukaan laula?
Toisella saa pyykkikorit.

Prismasta löysin aarteen joulun alla - soivan joululaulukirjan. Lähes puhki, ja lopulta hukkaan lauloivat sen.



Nyt ostin toisen. Siinä on 50 lastenlaulua, joiden sanat on siinä, ja laulut on säestettynä. 28 €, Nappia voi painaa ja sitten kuuluu sen laulun säestys, minkä on siihen valinnut.

Olen jostain syystä laiska lukemaan kirjoja lapsille, mutta tämä on sopinut ennenkin. Kotiäitivuosina laulettiin Kultaisia koululauluja siitä ihanasta kirjasta.
Nyt lauletaan näitä.

Uuno-kortit on toinen arjen ilo.
Minun ikiomat. Haluaako joku pelata äidin kanssa?  No en kai minä ehdi pelaamaan, kun olis noita hommiakin...
Kuka tyhjentäs tiskikoneen? Kuka siivoaa veskin? Kolme pyykkikoriakin on. Ja allas.

Ensimmäinen valmis pääsi ensin peliin ja niin vaan viimeinenkin pelia kaihoisasti katseleva sai puristettua itsestään pyykkikorivoimat. Äitin kanssa Uunoa.

Kun Uunot oli uunoiltu, oli laulujen vuoro. Lupasin laulaa kymmenen laulua. Viimeinen oli se ihana Mirri sairastaa.
Siinä vieressä oli kuva lauluun "Kas kuusen latvassa" - ja yhtäkkiä alkoi vierestäni kuulua Pirpanan lohduton itku. Minä ihmeissäni, että ei kai se Mirrin sairastaminen nyt noin lohdutonta... Mutta ei.
- Mää en olis halunnu että tuo olava on yksin!

Ja itkusta ei tullut tolkkua.

Siinä itki kolmevuotias Pirpana yksinäistä kirjan oravaa. Niin, että hartiat hytkyivät.

Niin kauan, että tapansa mukaan, astmainen kun on, kohta kuuluu, että "henki".
Henkipä hyvinkin. Haetaanpa piippua. Niin riensi Pirpana eteisen laatikolle hakemaan Ventolinea, kun oli yksinäinen orava niin saanut mielen järkkymään, että meni henkikin ahtaalle.

Ei auttanut lohduttaminen eikä silittäminen.

Porukalla selitettiin kaikin käytettävissä olevin keinoin, että kyseessä on siis täysin oikeasta irrallinen tapahtuma... Syliinkin yritin ottaa ja silittää.

Meillä on kuule tässä vain nyt kirja, jossa on kuva ihan iloisesta ja onnellisesta oravasta.
- Mutta onko sen kaikki kavelit kuollu?
Ei rakas. Ei ole kuollut. Siellä oravan pesässä on oravan siskoja ja veljiä ja äiti ja isikin!

Sitten vielä laulettiin se koko laulu, ja kaikki yritettiin kovasti tästä oravan kovasta kohtalosta liikuttunutta Pirpanaa vakuuttaa siitä, että tuossa laulussa on sillä oravaperheellä ihan onnellista.

Muu ei auttanut, kuin tehdä siskonpeti koko porukalle olohuoneeseen ja viimein sai isosiskon viereen nukahtaa tuo pieni yksinäisen oravan puolustaja.


"Ja tuulonen tuutivi tullessa ehtoon,
siell Pirpananpoikaset tuttuhun kehtoon.
Ja elämä heillä on herttaisaa,
kun meidän mökissä uinua saa."