Tellicherrypippuria

Oltiin 4-vuotiaan pirpanan kanssa kotikulman kaupassa. Selitti ja kalitti. "Kiitos äiti, kun otit mut mukaan tänne!"

Kaikenlaista laitettiin pikkukärryihin ja jostakin alahyllyltä löysi Sweet Chili Sausea, ja sanoi, että "isi kyllä ilahtuisi, jos me ostettais isille tätä!"
Pakkohan se oli ottaa. Kun kerta 4-vuotias Pirpana noin lämpimästi isiä kaupan hyllyllä ajattelee.

Siinä sitten tohotti menemään ja tukki pikkukärryillään käytävän ja minä siinä sanomaan, että väistä pikkuisen, että setä pääsee kulkemaan.

Setä siinä huokaisi syvään ja raskaasti maustehyllyn edessä, että "ei täältä mitään löydä!"

Minä siinä lämpimästi sitä huokaisijaa katsoin, ja mielessä jo kävi, että onkohan äiti laittanut asialle, kun on leipomispäivä, ja tarttee leivinjauhetta...


- Voisinko olla avuksi, mitä etsit.

- No etsin Telizeli-pippuria.

- Anteeksi mitä?
Alkoi jo nolottaa, että ikinä tulikin ajateltua, että ei löydä miespolo leivinjauhetta.

- No Telizeli-pippuria.

Pakkohan siinä oli alkaa kaverina ettimään mokomaa, vaikka en ollut sellaisesta ikinä mitään kuullutkaan.

Kohta löytyi pippuri, pussit oli menneet piiloon toisten taakse, ja oli minun vuoroni kysyä vähän apua.

- Saanko kysyä mitä ja millaista se on?

- Se on vähän mustapippurin tyyppinen, mutta tujumpi.

- Kiitos. No olipa mukava oppia uutta. Ehkä minunkin pitää ostaa sitä.

- Kyllä, mutta sinä tarvitset siihen myös myllyn, koska nämä minun pippurit menee jo kotona olevaan myllyyn.

Niin etsi ystävällinen farkkumies mulle TelliCerryBlackPepper -pippurimyllyn ja minä kiitin lämpimästi.

Toivottavasti opin tästä sen,  etten ikinä kuvittele noita hyllyvälin ostoskorimiehiä kauppa-apulaisiksi.