Kyllä olikin mukava omassa kodissaan tehdä ihan muuta kuin siivota kaappeja! Uima-altaaseen laskettiin vesi ja joka päivä saunottiin ja uitiin kauan siellä hyisessä vedessä.
Se lähes viimeinen kaappi kuitenkin samalla yhtäältä vaivasi mieltä, toisaalta hiukan huoletti. Oma vaatekaappi.
Tiesin, että sitä pitäisi kohdella rajuun ottein. Olin sellaista yrittänytkin.
Silti se pursusi.
Sopivasti tuli teini ostamaan koneaikaa, ja tarjoilin monenlaista kauppaa. Siivoa veski. Siivoa keittiön pöydät ihan siistiksi. Laita kolme koria puhdasta pyykkiä paikalleen. Eih. Kaikki tyhmiä.
Vielä tarjosin: tyhjennä mun vaatekaappi pyykkikoreihin. Laita sieltä kaikki turhat vaatteet pois.
Jo alkoi silmät kiiltää. Paljonko saan?
No yhtä monta minuuttia, kun siihen menee.
Niin aloitti teini homman, joka selvästi oli mieleinen.
- Sori äiti. Mun pitää nyt laittaa näitä täältä aika raakalla kädellä.
- Sori äiti. Mä sanon nyt ihan suoraan, että näistä voi suurimman osan laittaa menee.
Irvistyksiä. Silmien pyörityksiä. Kysyviä katseita. Vilpitöntä naurua.
Poistettavien kasa.
Sitten kasa, jota ensin mietin, että mitä sinne kerää?
OMAANKÄYTTÖÖNSÄPÖLLITTÄVIEN kasa. Jaa joku järkevä vaate kuitenkin.
- Hei tää äiti on kakskymppisen bilehilen paita.
Ja se lähti sinne omaan kasaan.
Kohta käppäili isäntä ja katseli touhua huolestuneena.
- Muista sitten kohtuudella. Jos viet liikaa, alkaa äiti kohta sanoa, että sillä ei oo mitään vaatteita ja sen pitää mennä ostamaan uusia!
Homma jatkui.
- Noh. Tätä saat pitää korkeintaan kotona.
- Tää. No okei. Menee sulla töissä.
- Tää laitetaan menee.
Ja minä upposin Saksan-matkamuistoihin. Sen paidan olin saanut 15 vuotta sitten, kun anoppini kanssa olin mieheni siskon luona Saksassa. Eih. Tuo on niin ohut. Mutta tavattoman lämmin.
- No okei. Saat pitää sitä niin kauan, kuin oot hommannut uuden.
- Äiti tätä saat pitää talvellakin, kun käyt lenkillä. Mä tiiän, että sä tarviit jotain lämmintä. Vaikka tää onkin ihan. Sanonko mikä.
Tuo minun rakas teini.
Kiitos tästä. Ei mulla olisi tästä itse mitään tullutkaan.
Hyvin sopii, että kannan nuo vaatteet varastoon. Ja jahka seuraavan kerran lähtee täältä yöksi jonnekin, niin sitten hipsin vielä joku kerta sinne vaatekaupoille ;).
Kukaan ei muuten ole kertonut, miten paljon omista lapsista on uudenlaista iloa sitten, kun niillä alkaa tulla huumoria ja niistä on jo kunnolla juttukaveria. Mitähän kivaa elämä vielä tarjoaakaan?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti