Korianteria

Kaappien siivous eteni maustekaappiin. Sinne, mistä useimmiten käytän mustapippuria, leivinjauhetta ja vaniljasokeria.

Ehkä viimeksi kävin mausteet läpi silloin, kun 2006 tähän kotiimme muutettiin. Löysin maustepusseja, joissa parasta ennen oli 2/2007.

Ei se tosiaan viimeinen käyttöpäivä ole, mutta ei ne enää tuoksuneet miltään.

Keittiöön sipsutteli avukseni pikkuinen tonttu,  jolle ei ollenkaan uni maistunut.
Unohdin hetkeksi äitimäisen tärkeyden, ja lupasin pikkutontun tulla avukseni, vaikka oikeasti olisi pitänyt olla jo omassa sängyssä.

Mukavasti tyhjeni siistiin maustepurkkiin kaikki kuusi avattua kardemummapussia ja 12 kardemummaputkea.

Pikkutonttu näppärästi kuivaili pestyjä mausteastioita ja samalla maisteli kaikkea.
Hyvähän se on ihmisen tietää, miltä maistuu inkivääri, rosmariini, rakuuna tai valkopippurijauhe.

Välillä kuului iloinen aivastus, kun maustepusseista pölähti tuhti tuoksu.

- Äiti saanko kirjoittaa tähän muskottipähkinä?

"Et missään tapauksessa. Minä haluan,  että niistä tulee siistit, ja ne on kirjoitettu kauniisti", ajattelin mielessäni, mutta vastasin: "Ilman muuta, tuossa on tussi ja teippi".

Ja tonttu alkoi kirjoittaa onnellisena M U S K O T T I P Ä H K I N Ä.
Siellä on neidin kirjoitukset muistona yhteisestä, mukavasta hetkeatämme.

Siinä vaiheessa,  kun löysin kolmannen pussin korianteria,  aloin ihmetellä päätäni. Mitä ihmettä olen tällä ajatellut tehdä? Miten olen ostanut sitä monta kertaa?  Kolme pussia ei selity silläkään, että kun reilu 17 vuotta sitten yhdistimme maustekaappimme, olisi molemmilla ollut omat korianteripussit.

Mitä sinä teet korianterilla?