Haluan kertoa teille jotain siitä, miten kamaluuksissa rypeminen vaikuttaa tavallisen perheillan kulkuun.
Olin neljän tyttäreni kanssa ihan tavallisena iltana ruokakaupassa.
- Äiti kato! huudahtaa heistä se nokkela, joka huomaa ympärillään kaiken.
- Äiti mikä on verilöyly?
- Aa... arvasinkin, että se ei ole mitään onnellista.
- Äiti, Suomikin on Eurooppaa.
- Äiti tuleeko Suomeenkin sota?
- Äiti miks se on semmoinen?
- Äiti joutuuko isä sotaan?
- Äiti. Kuoleeko isä siellä?
- Ampuuko ne naisia ja lapsia?
- Voiko lapset kuolla sodassa?
Sitten syödään iltapalaa. Ostokset on purettu kaappiin.
Kyyneleet alkavat valua 8-vuotiaan tyttäreni poskia pitkin.
Ahdistunut, epätoivoinen katse suuntaa kauas...
- Äiti... tähänkö mun pieni elämä sitten päättyy?
Äidinkin poski alkaa kastua.
- Äiti. Vaikka taivaassa olisi kuinka ihanaa, niin olisin vielä halunnut tutustua tähän maailmaan...
Arvoisat toimittajat.
Vaikka kuinka jännää olisi muokata raflaavia otsikoita, niin haluatteko te tätä?
Kertokaa nyt se parempi tietoa siitä, milloin se verilöyly tulee. Tuleeko se meidän paikkkakunnalle? Kuolenko minä. Kuoleeko isi? Kuoleeko tämä pieni tyttö? Ketä siihen sotaan osallistuu? Saako niitä ampua, joilla ei ole pyssyä? Saako naisia ja lapsia ampua?
Ampuuko ne, vaikka ei sais?
VASTATKAA? SELITTÄKÄÄ!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti