Lumen, auringon, vapauden kaipuu soi
iltahämärässä sieluni unelmoi.
Mua rinteet jo lapsena koukutti niin
kun kaverit pänttäsi kokeisiin.
Ehkä joskus saan minun armaani mukaan
ja matkamme johtaa alppitupaan.
Joku pikkuinen mökki meit odottaa,
kun matkamme käy lumirinteiden taa.
Kun aurinko nousee ja kirkastaa päivän,
mä unohdan työn ja huolen häivän.
Repun täytän mä kaakaolla,
voima valtava on auringolla.
Hiihtohissille riemuin kiiruhdan,
mieli virkistyy jo hehkusta maiseman.
Laella huippujen jalkaani laitan suksen,
unohdan kiireen ja arkisen aherruksen.
Vauhti kutsuu ja päätä huimaa,
lasit suojaa, kun viima on tuimaa.
Mutkat suoriksi päästelen vaan,
olen saapunut unelmaan!
Koko päivän mä valosta voimaa saan
ja rakkaani kanssa nää hetket jaan.
Olo tuntuu niin vapaalta huolista,
niin imemme voimaa vuorista.
Kun pimenee maa, ja hämärtyy,
taas pikkuinen mökkimme lähestyy.
Tulen takkaan jo virittelemme,
ja toisia hiukan lämmittelemme.
Siinä vuoteessa köllöttelemme,
ihan rentona löllöttelemme.
Painan pääni mun karhun massuun,
ja käteni työnnän sen tassuun.
Siihen lämpöön mä nukahdan ihanaan
ja aamulla laitan tukkani kiharaan.
Aamupalasta virtaa päivääni saan,
syön brittien lailla munakkaan.
Tätä auvoa jatkuu koko loman,
saamme hengähdystauon kovin soman.
Lentokentälle, kun sitten me saavumme,
me muistamme hanget ja laavumme.
Kotipihassa lasteni äänet kuulen,
heidän kiltiksi kasvaneen luulen.
He ehkä leikkivät sopuisasti,
päivät viettävät äitiään auttavasti?
Ja arki, kun totensa taasen näyttää,
voin lomani voimaksi käyttää.
Kun reissusta mennyt on riittävän kauan,
löydän varastosta sukset ja sauvan…
toivotaan,että unelmat toteutuisivat :)
VastaaPoista