Semmoinen on meidän perhe. Yksikkö. Solu. Organisaatio. Reissuun pitäisi lähteä ja hommaa olisi tässä kyllä jaettavaksi. Miten tällä organisaatiolla pakataan 3769 tavaraa autoon reissua varten ja pyöritetään arki siinä sivussa?
Pakkkauspäällikkö. Päällikkö kirjoittelee listoja, huokailee, epäilee lähtemisen järkevyyttä yleensäkin. Päällikkö odottaa kaverikseen päällikkökaveria, joka vielä päälliköi töissä. Päällikkö ottaa organisaation kaiken tunnekuorman vastaan, eikä itse tiedä mitä niillä tunteilla tekisi. Koska päällikkö kokee pakkaustyön käsittämättömän hankalaksi, päällikkö alkaa keskittyä epäoleellisuuksiin, kuten facettamiseen ja organisaationsa analysointiin. Päällikkö odottaa toiveikkaasti rakentavaa päällikköpalaveria.
Päällikkö. Talon toinen päällikkö on aloittamaisillaan kesän pisimmän työtauon. Päällikön ajatuksen pyörivät työasioissa. Keskusteluyritykset lomailusta ja sen järjestelyistä ajautuvat hiljaisuuteen tai päälliköiden toiveiden eroavaisuuksiin. Päällikkö kaipaa unta. Päällikkö kaipaa myös aikaa lopetella työasioita, jotta päällikkö pääsee lomalle.
Joojoomies. Kun johonkin tarvitaan apua ja kysellään kuka tekis, joojoomies vastaa iloisella äänellä: Minä! Tällä lupaajalla ei ole tuon taivaallista tajua mitä homma vaatii, ja mitä homma yleensäkään on. Palvelumieltä kuitenkin riittää, ja pian lupauksen jälkeen yhtä iloisesti jatkuu hymyily ja nukenkantaminen. Tämä joojoomies on tyytyväinen aina.
Palkkaneuvottelija. Palkkaneuvottelija käyttää kaiken energiansa palkankorotusten pyytämiseen ja palkkaratkaisuista valittamiseen. Tämä tyyppi kyselee töitä, ja haluaa listan töistä, millä saa haluamansa tavoitteen. Listan nähtyään ahdistuu listan pituudesta ja alkaa valittaa, että työtä on liikaa. Jos töitä annetaan liian vähän, palkkaneuvottelija haluaa niitä lisää, että tietää, mitä pitää tehdä ennen tavoitettaan. Kun neuvottelija kuulee työn, ja siitä saatavan palkan, neuvottelija nostaa isoäänisen äläkän, ja koko pienoisyhteiskunta tulee tietoiseksi hänen epäoikeudenmukaisista ja heikoista palkkaratkaisuistaan. Työt ovat liian suuria ja hankalia. Tai liian pieniä ja mitättömiä. Palkkaneuvottelijan työaika tuhlaantuu mieluisten palkkaratkaisujen etsimiseen. Kun toiset on tehneet hommansa, palkkaneuvottelija edelleen neuvottelee ja äläköi.
Junailija. Junailija haluaa kovapalkkaisen homman, sellaisen, josta saa viis euroa. Ottaa sen, ja alkaa tehdä, kunnes ymmärtää, että tässähän on hirveä homma… Junailijalla ei mene sormi suuhun, vaan hän heittääntyy kaveriksi avuliaan pikkusisaruksen kanssa. Junailija, kun on luonteeltaan, antaa pikkusisarukselle hommasta puolet, ja lupaa kaks turkinpippuria suviseuroissa. Pikkusiskolta menee suu nauruun, ja yhdessä he hoitelevat homman.
Jarrumies. Perheen jarrumiehen mielestä kaikki on tyhmää. Mitään ei kannata tehdä niin kuin päällikkö käskee, joskaan mitään ei tarvitse yleensäkään tehdä. Parasta olisi, kun oltaisiin vaan. Ja varsinkin niin, että lapset saa tehdä mitä vaan ja aikuiset palvelee. Kun päällikkö ehdottaa jotain, jarrumies vetää kahvasta, koska joko koko ehdotus, tai ainakin osa siitä on huono. Jarrumies huomaamattaan syö iloa kaikesta hommasta, vaikka koko junaa hän ei useinkaan pääse pysäyttämään.
Huithapeli lintsari. Lintsari lupaa homman, aloittaa ja tekee. Äkkiä tekeekin. Työn tehtyään esittelee tekemänsä työn ja ottaa mielellään vastaan kehut, kiitokset ja palkkion. Hetken kuluttua selviää, että lintsari on tehnyt työn siivoamalla tavarat kaappien alle, heittämällä puhtaat vaatteet mihin tahansa komeroon, tai jättänyt työn tekemättä puoliksi. Lintsari ei itse ymmärrä tekojensa seurauksia. Tärkeintä on palkka ja työn suorittaminen. Ei se, mitä tehdään.
Hommien aloittelija. Tämä aloittelija menee innokkaasti työlistan ääreen, varaa itselleen kaikki kivat hommat. Kun koko muulle porukalle on tullut selväksi, että aloittelija tekee homman, hän tekee kutakin varaamaansa n. 10 sekuntia. Tänä aikana on saatu levitettyä sotkua aloittamisen takia jo niin paljon, että pitää palkata seuraava työntekijä siivoamaan hommanaloittelijan aiheuttama kaaos.
Opiskelija. Tämä tapaus on periaatteessa altis tekemään pyydettyjä asioita. Ongelmaksi muodostuu se, että oikeastaan mitään ei voi antaa hänen tehtäväkseen, kun tahtoa on enemmän kuin taitoja. Opiskelija tarvitsee rinnalleen ohjaajan, ja opiskelijan ja ohjaajan yhdessä tekemä työ vaatii noin kymmenkertaisen ajan verrattuna siihen, mikä ohjaajalta olisi mennyt työn suorittamiseen yksin. Opiskelija myös tehdessään vähän tärvää materiaalia tai sössii muuten homman pieleen, ja saattaa ohjaajan kiusalliseen tilanteeseen, kun ohjaaja puree hammastaan ja yrittää olla moittimatta opiskelijaa rikkimenneistä tavaroista tai pilallesutratusta työstä.
Luistelija. Tämä ei ole kuulevinaankaan työnjaollisesta hetkestä. Luistelija räplää aamusta iltaan omassa huoneessaan kännykkää, ja kuulee kyllä alakerrassa tapahtuvan työnjaon. Äänten voimistuessa säätää kännykkänsä ääniä suuremmalle. Luistelija käy lukuisten erisävyisten pyyntöjen jälkeen alakerrassa lupaamassa tehdä jotain, ja luistelee vähin äänin yläkertaan räpläämään kännykkäänsä.
Päivänpaiste. Tämä perheen ilopilleri pyörii ympäriinsä, ja kun joku häneen päin katsoo, nauraa aina. Päivänpaiste ääntelee suloisesti omia juttujaan. Paiste on kiinnostunut kaikesta. Maistaa, haistaa, tutkii, tonkii ja penkoo kaiken mitä eteensä saa. Päivänpaiste tuo valoa kaikille.
Pelimies. Pelimies kävelee aamusta iltaan sählymaila kädessä. Lupaa olla kuuliainen, ja heti luvattuaan unohtaa puheensa. Selittää kyllä liikuttavasti, että kun en voi sille mitään, että mulla on niin huono muisti. Pelimies hakee luvatta sängyistä tyynyjä ja teippaa ne jalkojensa suojaksi, kun ryhtyy maalivahdiksi poikien huoneen oven eteen. Pelimies kyselee tauotta kaikilta, jotta voisiko kukaan vedellä. Päällikkö lupaa toisinaan, mutta vaatii lupaustensa eteen töitä. Tiskikoneen, pöydän tyhjennyksen tai halkojen haun saunaa varten. Pelimiehellä ei ole muita murheita, kuin maalit. Pelimies lupaa aina päällikölle, että häviäjä tyhjentää pöydän, mutta päällikön voittaessa pelimies löytää pelistä epäoikeudenmukaisia piirteitä.
Vapaaehtoistyöntekijä. Kaiken tohinan keskellä kulkee talossa vapaaehtoinen palvelija. Kun äiti vahtaa vauvalle vaippaa, tai vauvan nenästä valuu etana, on vapaaehtoistyöntekijä heti valppaana. Tämä auttajan luontoinen tuleva sisarhentovalkoinen nauttii voidakseen olla toisille hyödyksi. Hän suostuu siivoamaan puolet jääkaapista junailijan kanssa, jos saa kaksi turkinpippuria. Vapaaehtoistyöntekijä tekee juoksujalassa kaikkea sellaista, mistä saa kiitosta ja toiset hyvälle tuulelle. Vapaaehtoistyöntekijän ongelmat alkavat silloin, kun päällikön listassa lukee vapaaehtoisen kohdalla joku epämiellyttävä tehtävä. Sellaisina hetkinä vapaaehtoistyöntekijä istuu näyttävästi sohvalle, ja hänen poskensa alkavat kastua harmistuksen merkkinä.
Yleiskävelijä. Yksikön yleinen kävelijä päätoimisesti sotkee. Katselee toisten touhuja, vetelee tavaroita lattialle, ottaa jotain käteensä, pudottaa, ja jatkaa seuraavaan paikkaan kävelemään ja sotkemaan. Pääasia on, että tavaroita siirtyy mahdollisimman paljon kaapeista, kirjahyllyistä, lelulaatikoista jne. lattialle. Silla kävelijän mieli rauhoittuu, kun tavara on lattialla. Pois paikaltaan. Yleiskävelijän pääasiallinen tavoite on tehdä mahdollisimman paljon lisää työtä toisille.
Tässä luettelossa on väkeä enemmän kuin Pirpanoita oikeasti on, mutta jokaisessahan on monta puolta... Jotta ei tarvitse kenenkään vaivata päätään sillä kuka lapsi milloinkin on kyseessä...
Äkkiseltään ajateltuna Päälliköt ja Pirpanat ei selviä lähölle mitenkään, mutta tiiä vaikka selviäisivätkin, kun päällikkö lopettais kirjoittamisen?
näinpä! 1.ssä lapsessa voi olla monta eri luonnetta tai tehtävän suorittajaa..Hyvin osaat kyllä luonnehtia pirpanoita ;)
VastaaPoista