Päällikkö ja kostarikohtaamiset

Asuntovaunureissulla hana on luksusta eikä sen käyttö nyt valitettavasti ole aina ihan mahdollista.
Kun ilta koittaa ja pesue alkaa olla taas kasassa, syödään iltapalaa... 

Alkaa Se äidin paras hetki. Kahden kostarin kohtaukset.
Kosteuspyyhkeet. Ihmepussi. Se, mitä ilman ei voi lähteä enää edes ruokakauppaan.

Istun aloilleni ja saan jonon viereeni. Ilopilleristä palkkaneuvottelijaan,pelimiehestä joojoomieheen he tulevat vuorollaan kainalooni, lähelleni, ja huolehdin heidät yökuntoon. Kylmillä lomakeleillä pääsee vähemmällä. Vaatteet on suojanneet heitä... 

Puhdistan kasvot ja kädet... Ja kysyn heiltä vuorollaan 
- miten sun päivä on mennyt? Siinä samalla lasta putsatessa saan kuulla kaiken tärkeän. Puhdistan silmät, posket, korvat... 
Arvatkaapa hidastelenko? Hidastelen. Sillä tiedän, että äidin kainalossa ja putsauksessa on ihana olla. Niin ihana, että palkkaneuvottelija käyttää taas kaiken lahjakkuutensa, ja alkaa neuvotella, josko voisin myös hieroa ja piirtää selkään.
Kun kysyn, kuka on äitin lomakaverityttö, joojoomies huutaa - minä!

Pelimiehille ei kaksi kostaria riitä... Pelimiehet pitäisi kesäiltaisin liottaa ämpärissä. 
Pari kolme tuntia sopivassa litkussa... Saavia ja vettä ei ole, joten vetelen uusia lappuja, ja kasaan niitä mustien käytettyjen viereen. Äitin pelimiehet.

Pakkasin lähtöhätäkässä kyytiin pallon. Reissun toisena päivänä oli pojat pelanneet sen puhki. Pelastukseksi löytyi naapurivaunusta ventovieraita poikia. Pallollisia. Muuta ei tarvittu. Pelimiehet saivat ystäviä.

Puhtaat lapseni alkavat rauhoittua ja tasainen tuhina kuuluu eri puolilta vaunua.
Tätä tunnetta purkkiin, jotta mummona muistaa miten ihania oli kesälomapäivät <3