Suurperheen arkea ja tähtihetkiä. Vanhemmuutta. Rakkaita lapsia ja rakkautta puolisoon. Vauhtia ja suloista sekamelskaa. Elämää täydellä sydämellä!
Translate
torstai 14. toukokuuta 2015
Pirpanoiden pyyhemestarikurssi
Käyköhän missään muussa perheessä muksut itse pyyhekaapilla niin, että siellä on sitten pyörremyrskyn jälkitila?
Ehkä?
Pirpanathan oppivat mitä aikuiset haluaa, ja siihen luottaen aloitin kurssini.
Pyyhekurssin neljän vaiheen läpäisseet saivat palkaksi jäätelön.
Haloo haloo, tulkaapa käikki tähän olohuoneen pehmeän maton ymärille, alkaa pyyhemestarikurssi.
Tässä on neljä vaihetta. Kaksi eri osa-aluetta.
Seitsemän kurssilaista napotti silmät terävinä.
Ensin pikkupyyhkeet.
Ne taitellaan näin:
Kolmeen osaan ja sitten puoliksi.
Kolmeen osaan ja sitten puoliksi.
Kolmeen osaan ja sitten puoliksi.
Kun olet saanut taiteltua kolme pyyhettä nättiin pinoon niin, että pyyhkeen taite on eteen päin, tehtävä kaksi on ottaa alin pyyhe kasasta niin, että toiset jäävät sinne nätisti. Kas näin:
Käsi ensin näin, sitten toinen käsi näin - ja tsadaa - pyyhe lähtee sieltä ja muu kasa jää siistiksi.
Kaksi ensimmäistä osaa oli tässä.
Pikkupyyhkeiden laskostelu - ja pyyhkeen kasasta ottaminen.
- Lällyä, näki Pirpanoiden naamasta, ja oli aistittavissa, miten odottava jännitys loisti heidän kasvoiltaan. Minusta tulee pian pyyhetaitomestari, ja saan jäätelöä.
Osat kolme ja neljä - isot pyyhkeet:
Isot pyyhkeet taitellaan näin: kolmeen osaan, ja sitten kolmeen osaan....
Kolmeen osaan, ja sitten kolmeen osaan...
Kolmeen osaan ja sitten kolmeen osaan...
Ja tsadam, alin pyyhe otetaan nätisti tästä näin, ja kasa jää siistiksi.
Pian alkoi suhina, tohina ja pyyhkeiden taittelu... Tietenkin joku käveli jonkun pyyhetyömaalla ja pyyhemstarikurssilainen hermostui siitä... Ja kurssittaja puuttui tilanteeseen ja kohta tilanne rauhoittui, kunnes joku meni ottamaan omaan taittelukäyttöönsä jonkun valmiista kasasta pyyhkeen, jonka joku oli jo taitellut.
Vaikeinta hommassa oli muistaa se, että taite laitetaan kasan eteen...
Ja se, joka on aina kiireinen ja sähäkkä, teki ensin makkaran, mutta kohta skarppasi siitä ihan napakan pyyhkeen kauniisti viikattuna.
Kyllä loisti vajaa viisivuotiaankin silmät, kun sai ensin pikkupyyheosion suoritettua - ja kolmevuotias hoki siskolle, että tehää hyessä, ku tää on niin vaikeeta...
Ja sisko teki hyessä, ja pian sai kolmevuotiaskin pikkupyyhkeet kauniiseen kasaan - ja hänet palkittiin ikäperusteisesti pelkistä pikkupyyhkeistä.
- Äiti mitä sitten, kun me ollaan nyt nää pyyhekurssit käyty, niin pitääkö meidän sitten jatkossa aina laittaa pyyhkeet nätisti?
- Juu kyllä. Jatkossa, joka siivoaa veskin, jättää pyyhekaapin siistiksi. Ja joka laittaa pyykkejä kaappiin, osaa laittaa ne nätisti.
Tyytyväiset Pirpanat lähtivät mutustelemaan jätskejään ja Päällikkö jäi ihmettelemään, miksi ihmeessä joskus ei välähdä miten yksinkertainen asia pitää opettaa..
Mikäköhän kurssi seuraavaksi? Paita, housut ja sukkahousut?
maanantai 9. maaliskuuta 2015
Tellicherrypippuria
Oltiin 4-vuotiaan pirpanan kanssa kotikulman kaupassa. Selitti ja kalitti. "Kiitos äiti, kun otit mut mukaan tänne!"
Kaikenlaista laitettiin pikkukärryihin ja jostakin alahyllyltä löysi Sweet Chili Sausea, ja sanoi, että "isi kyllä ilahtuisi, jos me ostettais isille tätä!"
Pakkohan se oli ottaa. Kun kerta 4-vuotias Pirpana noin lämpimästi isiä kaupan hyllyllä ajattelee.
Siinä sitten tohotti menemään ja tukki pikkukärryillään käytävän ja minä siinä sanomaan, että väistä pikkuisen, että setä pääsee kulkemaan.
Setä siinä huokaisi syvään ja raskaasti maustehyllyn edessä, että "ei täältä mitään löydä!"
Minä siinä lämpimästi sitä huokaisijaa katsoin, ja mielessä jo kävi, että onkohan äiti laittanut asialle, kun on leipomispäivä, ja tarttee leivinjauhetta...
- Voisinko olla avuksi, mitä etsit.
- No etsin Telizeli-pippuria.
- Anteeksi mitä?
Alkoi jo nolottaa, että ikinä tulikin ajateltua, että ei löydä miespolo leivinjauhetta.
- No Telizeli-pippuria.
Pakkohan siinä oli alkaa kaverina ettimään mokomaa, vaikka en ollut sellaisesta ikinä mitään kuullutkaan.
Kohta löytyi pippuri, pussit oli menneet piiloon toisten taakse, ja oli minun vuoroni kysyä vähän apua.
- Saanko kysyä mitä ja millaista se on?
- Se on vähän mustapippurin tyyppinen, mutta tujumpi.
- Kiitos. No olipa mukava oppia uutta. Ehkä minunkin pitää ostaa sitä.
- Kyllä, mutta sinä tarvitset siihen myös myllyn, koska nämä minun pippurit menee jo kotona olevaan myllyyn.
Niin etsi ystävällinen farkkumies mulle TelliCerryBlackPepper -pippurimyllyn ja minä kiitin lämpimästi.
Toivottavasti opin tästä sen, etten ikinä kuvittele noita hyllyvälin ostoskorimiehiä kauppa-apulaisiksi.
keskiviikko 11. helmikuuta 2015
Pirpanat netissä
Meidän muksuilla on ilo olla koulussa, jossa vanhemmat puhaltavat yhteen hiileen.
Tänään kokoonnuimme keskustelemaan muksujen kännyköistä ja pelaamisista.
Kirjailin palaverissa esille tulleita asioita ylös ja nämä laitetaan Wilmaan kaikille vanhemmille.
Lapsille jaetaan aaneloset ja opettajat käyvät heidän kanssaan läpi perusjuttuja nettihommista.
Sovittiin, että nämä eivät ole salaisuuksia, vaan näitä saa jakaa.
Tänään kokoonnuimme keskustelemaan muksujen kännyköistä ja pelaamisista.
Kirjailin palaverissa esille tulleita asioita ylös ja nämä laitetaan Wilmaan kaikille vanhemmille.
Lapsille jaetaan aaneloset ja opettajat käyvät heidän kanssaan läpi perusjuttuja nettihommista.
Sovittiin, että nämä eivät ole salaisuuksia, vaan näitä saa jakaa.
Nettijuttuja muksuille
(Kooste vanhempainillan keskusteluista 11.2.2015)
Muistutuksia Netissä
ja WatsAppissa seikkailuihin
-
Mieti aina tarkasti mitä itsestäsi ja asioistasi kerrot netissä¨
-
Älä koskaan kerro oikeaa nimeäsi, osoitettasi ja puhelinnumeroa
ventovieraalle nettitutulle
-
Mieti valokuvia tai juttuja laittaessasi myös sitä, miltä juttu
näyttäisi vanhempien tai opettajan mielestä
-
Muista, että kun joku kertoo netissä nimensä ja ikänsä, se ei
välttämättä ole totta. Joku Anna 8v voikin oikeasti olla Erkki 58v
-
Mieti julkisesti juttuja kommentoidessasi, että kyseinen viesti
voi olla netissä vielä vaikka kymmenen vuoden päästä, jolloin haet työpaikkaa
ja tuleva työnantajasi muodostaa sinusta mielikuvaa. Olethan fiksu!
WatsApp
-
On tärkeää, että mietit joka sanan mitä sanot! Onko juttusi niin
jännä, että vaikka ryhmäsi 20 jäsentä tarvitsee tätä nimenomaista tietoa juuri
nyt. Mitä kävisi, jos en laittaisi koko viestiä?
-
Onhan juttuni mukavia? Muistanhan, että joku vähän herkempi voi
loukkaantua ikävistä hymiöistä ja vaikka pelätä hurjia kuvia, mitä lähettelet
-
Mieti tulisiko sinulle harmillinen mieli, jos joku muu toimisi
kuten sitä teet?
-
Jos joku liittää sinut ryhmään, jossa et halua olla, voit vaikka
kohteliaasti moikata lähtiessä ryhmästä.
-
On epäreilua jättää joku yksin ryhmään. Koko ryhmän voi lopettaa,
jos siitä ei ole iloa.
-
Älä spämmää! Eli älä lähettele tyhjänpäiväisiä hymiöitä ja
lukuisia kertoja samoja juttuja, pelkkiä pisteitä tai jotain ihan hassua. On
kiusallista tyhjentää puhelinta. Ehkä kaikilla ei ole yhtä paljon muistiakaan
puhelimessa kuin sinulla.
-
Muista huomioida myös se, että ryhmässä jotkut jäsenet voivat olla
pieniä, ja heidän jutut ja kestokyky on erilaista
Muuta
-
Meidän koulun aikuiset ei hyväksy minkäänlaista kiusaamista
kännykällä. Esimerkiksi nimittely ja toisen arvostelu on sopimatonta
kännykkäkäytöstä. Kiroilu ei kuulu hommaan ollenkaan!
-
Kerro avoimesti vanhemmillesi, jos saat kännykkääsi outoja
viestejä.
-
Älä epäröi kysyä vanhemmiltasi, jos sinua jää vaivaamaan jonkun
lähettämä asiaton viesti tai linkki. Aikuiset tietävät, että et ole voinut
vaikuttaa sen vastaanottamiseen. On tärkeää, että et suotta yksin mieti
kummallisia viestejä. Aikuisilla on paljon kokemusta asioista, joista lapsilla
ei vielä ole.
-
Vanhempainillassa aikuiset yhdessä sopivat, että on ok toisten
vanhempien puuttua, ja kertoa sinun vanhemmillesi, jos sinulta tulee kavereille
sopimattomia viestejä.
-
Vanhempainillassa sovittiin, että lasten puhelimet alkavat
yöunille viimeistään klo 21.00. Puhelimen sininen valo viimeisenä katseltavana
illalla häiritsee yöuntasi ja haittaa samalla seuraavan päivän mahdollisuutta
olla virkeänä päivän puuhissa
Nettijuttuja vanhemmille
-
Paljon mukavia kokemuksia oli porukan vanhemmilla Watsappailusta ja
facettamisesta. Uusia, vanhoja ystäviä ja mukavia tuttavuuksia, kaukaisia
sukulaisia jne.
-
Jos netin maailma on sinulle vieras, tutustu siihen netin
maailmaan itse ja lapsesi opastuksella
-
Suurin virhe, mitä vanhempana voi tehdä, on kuvitella, että minun
lapseni ei hölmöile netissä
-
Katsele ja kuuntele mitä lapsesi netissä tai kännykällä
puuhastelee
-
Näytä itse hyvää esimerkkiä keskustellessasi nettipalstoilla ja
luodessasi omaa profiiliasi
-
On reilua, ettet julkaise toisten lapsista netissä kuvia synttäreistä
tai koulun juhlista
-
Vanhempainillassa yhdessä sovittiin, että otetaan herkästi
yhteyttä, jos on aihetta miettiä kavereiden kännykkä- tai nettijuttuja.
Keskustellaan yhdessä haitallisista sivuista ja jutellaan avoimesti mitä on
tehty. Opitaan yhdessä virheistä ja sovitaan pelisääntöjä ajatuksella ”Koko
kylä kasvattaa!” On ok kertoa kaverin vanhemmille, jos viestit on asiattomia
tai tapahtuu kiusaamista netissä tai kännyköillä.
-
Vanhempainillassa paikalla olevat vanhemmat yhdessä miettivät
kännykkälevon ajaksi arki-iltoina viimeistään klo 21.00
Materiaalilinkkejä aiheesta
Kirjavinkki:
Talentum,
Älä kerro kaikkea
http://www.slideshare.net/PauliinaMakela/lapset-ja-nuoret-netissa?next_slideshow=1 http://www.slideshare.net/PauliinaMakela/lapset-ja-nuoret-netissa?next_slideshow=1
http://www.mll.fi/nuortennetti/mina_ja_media/http://www.mll.fi/nuortennetti/mina_ja_media/
http://www.vaestoliitto.fi/nuoret/turvallisuus/media/
tiistai 3. helmikuuta 2015
Pirpana ja yksinäinen orava
Tiistaisin meillä on äiti-lapsi-ilta. Se toinen päällikkö on milloin missäkin verkoilla tai avannossa tai jotakin virkistäytymässä.
Niin oli tänäänkin.
Olen tehnyt kaksi panostusta arkeen.
Toinen paikkaa huonoa musiikkikasvatustani... Suutarin lapsilla ei ole kenkiä, ja kanttorin lapsille ei kukaan laula?
Toisella saa pyykkikorit.
Prismasta löysin aarteen joulun alla - soivan joululaulukirjan. Lähes puhki, ja lopulta hukkaan lauloivat sen.
Nyt ostin toisen. Siinä on 50 lastenlaulua, joiden sanat on siinä, ja laulut on säestettynä. 28 €, Nappia voi painaa ja sitten kuuluu sen laulun säestys, minkä on siihen valinnut.
Olen jostain syystä laiska lukemaan kirjoja lapsille, mutta tämä on sopinut ennenkin. Kotiäitivuosina laulettiin Kultaisia koululauluja siitä ihanasta kirjasta.
Nyt lauletaan näitä.
Uuno-kortit on toinen arjen ilo.
Minun ikiomat. Haluaako joku pelata äidin kanssa? No en kai minä ehdi pelaamaan, kun olis noita hommiakin...
Kuka tyhjentäs tiskikoneen? Kuka siivoaa veskin? Kolme pyykkikoriakin on. Ja allas.
Ensimmäinen valmis pääsi ensin peliin ja niin vaan viimeinenkin pelia kaihoisasti katseleva sai puristettua itsestään pyykkikorivoimat. Äitin kanssa Uunoa.
Kun Uunot oli uunoiltu, oli laulujen vuoro. Lupasin laulaa kymmenen laulua. Viimeinen oli se ihana Mirri sairastaa.
Siinä vieressä oli kuva lauluun "Kas kuusen latvassa" - ja yhtäkkiä alkoi vierestäni kuulua Pirpanan lohduton itku. Minä ihmeissäni, että ei kai se Mirrin sairastaminen nyt noin lohdutonta... Mutta ei.
- Mää en olis halunnu että tuo olava on yksin!
Ja itkusta ei tullut tolkkua.
Siinä itki kolmevuotias Pirpana yksinäistä kirjan oravaa. Niin, että hartiat hytkyivät.
Niin kauan, että tapansa mukaan, astmainen kun on, kohta kuuluu, että "henki".
Henkipä hyvinkin. Haetaanpa piippua. Niin riensi Pirpana eteisen laatikolle hakemaan Ventolinea, kun oli yksinäinen orava niin saanut mielen järkkymään, että meni henkikin ahtaalle.
Ei auttanut lohduttaminen eikä silittäminen.
Porukalla selitettiin kaikin käytettävissä olevin keinoin, että kyseessä on siis täysin oikeasta irrallinen tapahtuma... Syliinkin yritin ottaa ja silittää.
Meillä on kuule tässä vain nyt kirja, jossa on kuva ihan iloisesta ja onnellisesta oravasta.
- Mutta onko sen kaikki kavelit kuollu?
Ei rakas. Ei ole kuollut. Siellä oravan pesässä on oravan siskoja ja veljiä ja äiti ja isikin!
Sitten vielä laulettiin se koko laulu, ja kaikki yritettiin kovasti tästä oravan kovasta kohtalosta liikuttunutta Pirpanaa vakuuttaa siitä, että tuossa laulussa on sillä oravaperheellä ihan onnellista.
Muu ei auttanut, kuin tehdä siskonpeti koko porukalle olohuoneeseen ja viimein sai isosiskon viereen nukahtaa tuo pieni yksinäisen oravan puolustaja.
"Ja tuulonen tuutivi tullessa ehtoon,
siell Pirpananpoikaset tuttuhun kehtoon.
Ja elämä heillä on herttaisaa,
kun meidän mökissä uinua saa."
perjantai 23. tammikuuta 2015
Vuoden ensimmäinen jumppa
Ne oli vähän tuon näköiset, tai ei oikeastaan sittenkään yhtään tuollaiset, mutta nuo kivat värit, musta ja pinkki niissä oli.
Nimittäin niissä jumppakengissä, jotka viime syksynä ostin aloittaessani ihan säännöllisen jumppaamisen torstaisin.
Niitä kaupassa ihastelin, mukavalta tuntui jalkaan. Sitten maksoin ne - ja muutaman kerran sain niitä jumpassa käyttääkin - kunnes ne hävisivät.
Ei löydy mistään. Ei sitten mistään .
Joka ikinen torstai, kun kahtakymmentä vaille kuusi alan tehdä lähtöä jumppaan, vietän hiljaisen tai äänekkään hetken niiden muistolle. Jumppakengät. Ne ihanat.
Eilen oli taas jumppa. Mulle vuoden ensimmäinen. Olin ollut siellä viimeksi marraskuun lopussa, Sitten työ imaisi ja loma, ja sitten se loppui.
Ne lenkkaritkin, joilla sitten aloin paikkaamaan niitä ihania jumppakenkiä, oli hukassa, Muutenkin, kun ajattelinkin koko jumppaa, tuntui työläältä.
Ympäriinsä näin - ihan minne katsoinkin - kovin houkuttelevia kotitöitä. Mitä kaikkea saisinkaan aikaan, kun skippaisin koko jumpan. Voisin pestä pyykkiä, kaivella varastosta kuopukselle isompaa haalaria, auttaa yhtä kokeisiin lukemisessa. Voisin laittaa tiskialtaan oikein kiiltäväksi... Yhtään ei koko jumppa tuntunut menemisen arvoiselta.
En tiedä mitä tuo talon toinen Päällikkö naamani asennosta päätteli, mutta kovasti oli passittamassa jumppaan.
Kaikki verukkeet selitin, ja viimein keksin tuon, että ei ole edes kengät tallessa ja istuin keittön sohvalle ihmettelemään talomme kenkähävikkiä.
Joillakin ihmisillä on tavaroidenetsimisgeeni - ja sitten joillakin ei. Minulla ei ole. Ei aavistustakaan siitä. Sinne se hävisi kodariin, varastoon - ja viimein asuntoautoon, ojensi lenkkarit - ja toivotti mukavaa jumppaa!
Onneksi vähän myöhästyin,,,
Jumppa, jossa käyn, kestää puolitoista tuntia. Ensimmäinen 45 minuuttia menee vauhdikkaammin. Sitten tehdään vatsa ja selkä, ja mitä lie kaikkea.
Sitten venytellään huolella. Viimeinen vartti on rentoutuminen.
Ai että oli taas mukavaa.
Ja mikä opettaja! Lopuksi hän sanoi:
"Voitte sitten halata itseänne, ja kiittää itseäsi siitä, että olet tullut tänne jumppaan. Ja että huolehdit itsestäsi, hyvinvoinnistasi, terveydestäsi ja kunnostasi.
Lopuksi voit kiittää itseäsi siitä, että olet juuri sellainen, kuin olet."
Eihän kukaan näe, jos jumpassa tulee kyyneleet silmiin, eihän?
keskiviikko 14. tammikuuta 2015
Kännykkäkaappi
Ei meidän äideillä ollut tällaisia mietteitä.
Kun tuli ilta, mentiin nukkumaan, ja sillä sipuli. Aina tietysti autettiin kotihommissa ja muutenkin toteltiin, eikö?
Ja tämä Päällikön päähänpisto ottaa niin paljon aivoon, että ei ole ihan varmaa onko koko Suomen maassa niin erikoisen ihmeellisiä vanhempia kuin meillä!
Joululomalla Pirpana nukkui 12 tuntia - ja sillä aikaa kännykkään oli ilmestynyt 1200 watsapp-viestiä. Samainen Pirpana leipoi noin vartin - 78 viestiä.
Ihan mahdotonta on, kun Pirpanat kulkee pää kännykässä ja kling kling vaan kuuluu joka paikasta.
Eräänä iltana etsin erään Pirpanan kännykkää sovitusta yösäilytyspaikasta, keittiön pöydältä, turhaan - ja kello oli kaksi yöllä! Oli antanut sen kyllä, kuten kuuluukin, latauspisteeseen.
Sitten hyväuskoiset Päälliköt lähtevät nukkumaan ja Pirpanat hiipivät aarteidensa luo.
Kun kahdelta yöllä sitten itse lähdin hiippailemaan Pirpanan huoneeseen, hän nukkui syvää unta maaten aarteensa päällä. - Joka kilisi ja kilisi koko ajan!
Hiukan sitä sitten siitä tutkittiin, ja siellä seitsemän muutakin yökukkujaa kilistelivät aarteitaan.
Onko tuo ihme, jos aamulla vähän kiukuttaa?
Sattui sopivasti niin, että luokan muutkin vanhemmat olivat hermostuneet kännyköihin.
Saimme yhdessä sovittua, että muiltakin kerätään kännykät kouluaamuja edeltävinä iltoina klo 21 pois. Kiitos yhteistyöstä!
Mitä teillä tehdään yöllä? Meillä ei enää ränkätä kännyköitä.
Joku viisas kertoi taannoin, että selkeäpäämääräiset lapset tarvitsevat vanhempia, jotka keräävät kännykät yöllä lukittuun kaappiin. Ihailen sellaisia. Minäkin haluan olla selkeäpäämääräinen vanhempi.
Haluan taata lapsilleni yöunet.
Mm. Ikealla on tarjolla monenlaista lukittavaa kaappia. Hinnat alkavat parista kympistä.
Yhden sellaisen ostin.
Viisain ostot vähään aikaan. Siellä on monta yötä nukkunut omakin kännykkäni, eikä pään vieressä enää säteile mikään.
Ihania unia koko Suomen maahan!
Tämä aarrekaappi on Ikealta myös, maksoi 69 €, mutta sopii keittiöön ihan hyvin. Reunaan porattiin reikä latureita varten ja sieltä niitä piuhoja sitten roikkuu. Sinne mahtuu hiiret, tabletit ja tarvittaessa paljon muutakin.
Auttaakohan tämä, vai kerätäänkö koko kännykät pois ;)?
Tässä toinen vaihtoehto
Kun tuli ilta, mentiin nukkumaan, ja sillä sipuli. Aina tietysti autettiin kotihommissa ja muutenkin toteltiin, eikö?
Ja tämä Päällikön päähänpisto ottaa niin paljon aivoon, että ei ole ihan varmaa onko koko Suomen maassa niin erikoisen ihmeellisiä vanhempia kuin meillä!
Joululomalla Pirpana nukkui 12 tuntia - ja sillä aikaa kännykkään oli ilmestynyt 1200 watsapp-viestiä. Samainen Pirpana leipoi noin vartin - 78 viestiä.
Ihan mahdotonta on, kun Pirpanat kulkee pää kännykässä ja kling kling vaan kuuluu joka paikasta.
Eräänä iltana etsin erään Pirpanan kännykkää sovitusta yösäilytyspaikasta, keittiön pöydältä, turhaan - ja kello oli kaksi yöllä! Oli antanut sen kyllä, kuten kuuluukin, latauspisteeseen.
Sitten hyväuskoiset Päälliköt lähtevät nukkumaan ja Pirpanat hiipivät aarteidensa luo.
Kun kahdelta yöllä sitten itse lähdin hiippailemaan Pirpanan huoneeseen, hän nukkui syvää unta maaten aarteensa päällä. - Joka kilisi ja kilisi koko ajan!
Hiukan sitä sitten siitä tutkittiin, ja siellä seitsemän muutakin yökukkujaa kilistelivät aarteitaan.
Onko tuo ihme, jos aamulla vähän kiukuttaa?
Sattui sopivasti niin, että luokan muutkin vanhemmat olivat hermostuneet kännyköihin.
Saimme yhdessä sovittua, että muiltakin kerätään kännykät kouluaamuja edeltävinä iltoina klo 21 pois. Kiitos yhteistyöstä!
Mitä teillä tehdään yöllä? Meillä ei enää ränkätä kännyköitä.
Joku viisas kertoi taannoin, että selkeäpäämääräiset lapset tarvitsevat vanhempia, jotka keräävät kännykät yöllä lukittuun kaappiin. Ihailen sellaisia. Minäkin haluan olla selkeäpäämääräinen vanhempi.
Haluan taata lapsilleni yöunet.
Mm. Ikealla on tarjolla monenlaista lukittavaa kaappia. Hinnat alkavat parista kympistä.
Yhden sellaisen ostin.
Viisain ostot vähään aikaan. Siellä on monta yötä nukkunut omakin kännykkäni, eikä pään vieressä enää säteile mikään.
Ihania unia koko Suomen maahan!
Tämä aarrekaappi on Ikealta myös, maksoi 69 €, mutta sopii keittiöön ihan hyvin. Reunaan porattiin reikä latureita varten ja sieltä niitä piuhoja sitten roikkuu. Sinne mahtuu hiiret, tabletit ja tarvittaessa paljon muutakin.
Auttaakohan tämä, vai kerätäänkö koko kännykät pois ;)?
Tässä toinen vaihtoehto
maanantai 12. tammikuuta 2015
Päivän pähkinä
Maanantaisin valmistaudun kuoroharjoituksiin. Niin
tänäänkin, ja aloin soitella eilen käsiini saamaa näppärää sovitusta uudesta
laulusta.
Ei tullut tällä kertaa soittamisesta mitään, kun juuttui
kosketin pohjaan. Tarkemmin tutkittuna koskettimien välissä oli kaksi pähkinän
puolikasta.
Ei. En tiedä mitään siitä, miten ne sinne olivat menneet.
Meillä ei olohuoneessa saa syödä mitään, joten ilmeisesti ovat pudonneet
puusta.
Kaivausyritykset tyrehtyivät paksuihin sormiini, ja hätiinhakemani
veitsi työnsi pähkinän vain syvemmälle.
Alkoi pianon purkaminen.
Kansi auki, etulevy pois, koskettimien suojakansi pois ja
vielä yksi lauta, mikä lie irti ruuvimeisseleillä.
Siitä ne sitten lähtevät koskettimet irti, nostelemalla, ja
pähkinä pian myös.
Imuri haettiin. Oli jokunen pölyhiukkanenkin eksynyt
väleistä.
Eikä siinä kaikki. Aarteita alkoi löytyä lisää. Aina uutta
kosketinta nostaessa uusia aarteita.
Hammastikku, 7-vuotiaan Pirpananeidin tarravauvakuva, tarra
nuotin kuvalla,
10 pennin hopeanvärinen kolikko, hiuspinni, pätkä
riisinuudelia, vihreä pyöreä laastari; 6-vuotiaan Pipanamme kummien tyttären tarrakuva,
5 centin kolikko, 2 centin kolikko, kirppupelin nappula, 2 nappia,
vaaleanpunainen ja valkoinen, vihreä tarra, narunpätkä, klemmari, paperin pala rei´ittäjän
roska. Luvaton määrä pölyä.
Kun kaikki koskettimet oli irti, imuroin sisuksen ja pyyhin
rätillä. Kaverikin oli. 7-vuotias mahatautinen kotipäiväläinen. Helppohan oli
aarteita etsiä, kun Pirpana kirjaili ylös mitä löytyi. Ja näppärästi sai koskettimia
paikalleen. Niissä on numerot.
Kun piano oli imuroitu ja jynssätty sisältä puhtaaksi,
kasattiin se takaisin.
Sitten tietysti piti kirjoittaa siitä vielä juttu.
Siihen se harjoitteluaika sitten menikin.
keskiviikko 7. tammikuuta 2015
Pirpanat ja raha
Pirpanan rahataulukko
No kaikenlaisia rahapusseja tietysti kokeiltiin. Lopputulos oli se, että rahat oli pitkin ja poikin, auton lattioilla, sängyn alla ja milloin missäkin. Ei tiennyt Pirpana mikä on euro tai mikä vitonen.
Tuollaiset lasten rahapussit kehittelin. Ovat olleet käytössä jo monta vuotta. Nuo on keittiön seinällä. Jokaisella lapsella oma laminoitu aavitonen. Tuossa aavitosen puolella on tarranauhaa, pehmeämpi puoli on tuossa aavitosessa.
Keittön laatikossa on "rahapussi", jossa on näitä leikkirahoja.
Kun Pirpana saa jostakin rahaa, vaikka euron tai vitosen, se kuskaa ne Päällikön lompakkoon, ja pankkiiri antaa "rahoistaan" vastaavan määrän muovirahaa lapsen rahataulukkoon.
Jos on oltu pidemmällä lomamatkalla, taulukot on otettu mukaan ja peliä pelattu reissussakin.
Päällikön "rahat". Rahat laminoitu ja tarranauhan karhea puoli on rahan takana.
Tämä systeemi toimii tällaisessa pikkumuksujen taloudessa. Kenelläkään ei ole epäselvää, kenen raha mistäkin löytyy. Jos lapsille antaa jotakin rahaa joskus jostakin, ja sitä 50 centin kolikkoa ei ole missään, voi tuolta laatikosta vaan laittaa listalle.
Kun ollaan kaupoilla ja Pirpana katselee kaihoisasti jonkun tavaran perään, hänellä on muistissaan usein aika tarkkaankin mitä taulokossa on. Päällikkö lainaa rahaa Pirpanalle, ja taulokosta napsastaan kotia tullessa rahat takaisin Päällikön rahalaatikkoon.
Mitä tarvitset?
Pikku hetken aikaa, väritulostimen ja laminointikoneeseen vajaan aanelosen yhdelle lapselle.
Yhden muksun rahapuljaukseen tarvitaan
1 * 10 cnt
2 * 20 cnt
1 * 50 cnt
1 * 1 €
2 * 2 €
1 * 5 €
1 * 10 €
2 * 20 €
1 * 50 €
Kopsasin nuo rahojoen kuvat ihan tuolta Suomen pankin sivuilta Wordiin, laminoin ja leikkelin.
Jos haluat, voit laittaa mulle sähköpostia ja laitan liitteenä tiedoston.
perjantai 2. tammikuuta 2015
Kasakirjuri
Tämä on kaikista maailman aiheista tylsin. Niin tylsä, että juuri ja juurikaan tästä ei voi edes kirjoittaa. Mutta jos kovasti kuitenkin tekee mieli jotain kirjoitella, niin välillä on hyvät aiheet hukassa. Siksi kirjoitan siitä, mitä teen tavallisesti, aina. Arkena ja pyhänä. Lähes päätoimisesti, pieniä taukoja lukuunottamatta. Ja mitä pidempi tauko, sen suurempi urakka.
Siinä leivinuunin luukun vieressä on kaappi, johon nojaa lasta.
Tarkemmin sanottuna teräväkuivain.
Sellainen säädettävällä varrella varustettu lasta, jolla saa romut kerättyä lattialta.
Ostin sen Tampereelta, siivoustarvikeliikkeestä, kun 7-vuotias edeltäjänsä oli kulunut puhki.
Kun aamulla herään, vähän touhuan, ja aika pian otan sen lastan. Vetelen kasan.
Pari lusikkaa, kolme paritonta sukkaa, kaksi Aku Ankkaa, housut, paita, eilisillan viimeisten askartelujen silput, pariton lapanen... Mitä lie. Noin sata tavaraa.
Sitten alan mekkaloimaan, ja Pirpanat rientävät erinäisin selityksin ja vaikerruksin avukseni kasaa tyhjentämään.
Kun kasasta on vienyt kymmenen tavaraa paikalleen, saa rastin.
Kun rasteja on kymmenen, saa euron.
Kaikki muutkin hommat on pisteytetty. Kokeillaan nyt tätä. Sen kuulin joltain viisaammalta äidiltä. Että kun kotityöt pisteyttää, voi vaan aamulla sanoa, että sulla on tänään 17 pistettä - ja simsalabim - kaikki hommat hoituvat rivakasti, ja lapset valitsevat hommista mieleisensä.
Meillä se ei ihan noin suloisesti hoidu.
Silti kuulosti kokeilemisen arvoiselta. Kaikki ne hommat, joita nakitetaan lapsille, pisteytettiin.
Homma alkoi siitä, että kuinka tylsää on viedä kymmenen tavaraa paikalleen. Se on yhden pisteen tylsyys. Tiskikone on viisi. Veskin siivous 12. Pyykkikori 5, ja niin edelleen. Halkoja hakee kolmella pisteellä ja kuopukselle voi tehdä soijamaitopullon, kun pisteitä napsahtaa 2.
Ei kotitöistä tarvitse aina maksaa. Eikä viikkorahojakaan tarvitse antaa... Mutta tämä on jotain niiden sekoitusta. Viikkorahoista en ole pitänyt koskaan. Se on sellaista turhaa toimeentulotukea, joka passivoi.
Työtä ja palkka. Niin voi saada meillä rahaa.
Mutta se kasa.
Kuinka äiti-ihminen voi turhautua kasalasta kädessään ympäri taloa kulkemiseen, ja kasan tyhjentelijöiden huhuiluun. Näin joululomalla sotkeminen on tietysti päätoimista, kun eivät käy välillä sotkemassa kouluja ja päiväkoteka.
Haloo... kasalle äkkiä! Kakskytviis tavaraa siitä nyt jokainen, ja homma on selvä.
Tapaninpäivänä VIISI kertaa vetelin päivässä lattian rojut kasaan. Ja silti on sellainen olo, että rojua on lattialla!
Tietysti olisi järkevää, että talossa ei olisi yhtään tavaraa, mitä siihen kasaan kertyy. Sekään ei tunnu hyvältä. Mutta että viisi kertaa päivässä olohuoneen, keittiön ja eteisen lastaamalla saa aina puoli kuutiota romua!
Pirpanoiden mielestä kasatouhussa jännintä on olla KASAKIRJURI.
Kasakirjuriksi pääsee se, joka on todettu oikeudenmukaiseksi ja reiluksi kirjanpitäjäksi.
Joskus kirjuriksi pääsee se, joka ensimmäisena kerää kymmenen tavaraa. Joskus isi kirjuroi.
Kaikki haluaisivat siihen.
Kynä käteen ja jokaisen nimi paperiin. Sitten sille kirjurille aina näytetään, että kaksi tavaraa on kädessä - ja kasakirjuri merkkaa tukkimiehen kirjanpidolla, että kaksi tavaraa on lähtenyt.
Ei se niin helppoa aina ole. Joku tietysti huiputtaa. Ottaa lattialta viisi legoa, jotka ovat olleet yhdessä nipussa, ja levittelee ne osiin. Sitten näyttää kirjurille, ja kirjuri sanookin, että "tuosta saat yhden pisteen". Sotahan siitä syttyy.
Äiti. Tuo ei anna pisteitä. Mulla on tässä viis leegoa ja Pirpana ei anna kuin yhden pisteen.
Tilannetta selvittämään tarvitaan Päällikkö. Antamaan kasakirjurin ja alaisen väliseen sotaan työnohjausta.
Kasatyöläisiin mahtuu myös lintsareita.
Sellaisia, jotka reippaasti keräävät tavarat käsiinsä - ja heittävät ensimmäisen nurkan taakse.
Kasalintsari saa lisää kannettavia tavaroita.
Joskus, kun lastaamisesta on ollut taukoa liian kauan, tarvitaan kasapomo. Kasapomo saa määräillä, kuka minkäkin tavaran vie. Kasapomon tehtävä on vaikea, sillä pomon pitäisi itse keksiä kaikkien tavaroiden paikat. Päällikkö istuu toisinaan siinä tehtävässä.
Nokkelimmat ovat keksineet, että kun kasalle tulee heti kutsun kuultuaan, on tarjolla selkeimmät ja helpoimmat tavarat. Viimeinen ottaa rikkalapion ja harjan.
Sitten, kun tietty määrä romua on kuskattu, kirjuri kirjoittaa: VAPAA!
Se Pirpana on taas vapaa lähtemään ympäri taloa kulkemaan -. ja sotkemaan seuraavaa kasaa.
Paras levittäjä on kuopus. Vuotiainen.
Niin herttaista miestä ei maailmassa toista ole, mutta on vaan tehokas sotkija. Jos jonnekin on jäämyt puhtaan pyykin kori väärään paikkaan, alta aikayksikön on pikku-Pirpana vuorannut pyykeillä lattian.
Keittiön laatikot tyhjentyvät myös tehokkaasti.
Joskus laskin, että jos tunnissa tuollainen pikku-Pirpana levittää sata tavaraa, nin tuollainen yksi konttaaja levittää kuudessa tunnissa kuusisataa, ja yhdeksän Pirpanaa reilut viisi tuhatta.
Tietenkin he istuvat joitakin sekunteja paikallaan...
Ja ainoastaan pelkästään paikallaan istumisesta ei tule kummempaa sotkua.
Mutta aika pian liikkumisen alettua alkaa tavaraa levitä.
Jos varovaisestikin lasken... Niin kolme kasaa päivässä, noin 100 tavaraa per kasa, tekee vuodessa hyvin paljon reilun 100 000 tavaraa.
Nyt, arvoisa lukijani, tarvitsen käytännön apua!
Voitko auttaa minua kirjoittamaan kyllästymisenestolaulun, jota laulan, kun lastaan niitä askartelusilppuja, parittomia sukkia ja AkuAnkkoja sinne kasaan?
keskiviikko 24. joulukuuta 2014
Lämpimiä jouluajatuksia!
Herra siunatkoon sinua, ystäväni,
ja sinun jouluasi, siellä, missä sitä vietätkin, ja sinun perhettäsi, ja ystäviäsi.
Herra antakoon joulun valon laskeutua sinun ja kotisi ylle.
Valaiskoon Hän sinun joulupuuhiasi
ja aukaiskoon silmäsi huomaamaan
elämän näkymättömät lahjat.
Herra antakoon sinulle voimia
hyväksyä elämän epätäydellisyyden ja keskeneräisyyden,
ja taidon kiittää elämästä juuri sellaisenaan.
Herra kääntäköön rakastavat kasvonsa sinun puoleesi,
ja käännä sinäkin kasvosi hänen puoleensa silloin, kun elämä antaa enemmän kuin jaksat kantaa,
ja silloin, kun haluat kiittää siitä kaikesta, mitä lahjaksi olet saanut.
Herra antakoon anteeksiantamuksen ympäröidä sinut ja ne ihmiset, joita kohtaat.
Saakoon joulu olla anteeksiantamuksen aikaa, ja saakoon joulun rauha levitä kaikkialle.
Herra antakoon sinulle mahdollisuuden lähteä paimenten mukaan unohtaen kiireen ja melun rasittavan.
Herra antakoon Jeesus-lapsen syntyä ja asua sydämesi seimessä nyt ja aina.
Herra antakoon sinulle Joulurauhan.
Pirpanapäällikkö (21122012, muok. 24.12.2014)
tiistai 16. joulukuuta 2014
Kiitos, kasvattajat!
Aivan ensiksi haluaisin kiittää - Sinua, joka kerta toisensa jälkeen luet näitä - saan klikkauksista iloa.
Kiitos teille kaikille, jotka Pirpanoitamme päivittäin näette!
Kiitos, päikyn täti, joka iloisesti aamu toisensa jälkeen otat lapseni vastaan. Kiitos, kun otit syliin, lohdutit. Kiitos, kun nauraa kikatit kuopuksen kanssa. Kiitos, kun annoit syödä hitaasti ja annoit lisää ruokaa. Kiitos, kun silitit, kun lähdin nukkumaan. Kiitos, kun autoit valitsemaan leikkiä. Kiitos, kun tajusit, että Pirpanapäälkikköö kesken arkisen tohinan itkettää ihan typerä asia.
Kiitos, kun pidit vasu-keskustelun. Päivitit varhaiskasvatussuunnitelman. Teit päivä toisensa jälkeen havaintoja Pirpanani taidoista ja tavoista, ja sitten juttelit niistä äidin kanssa. Kiitos, kun näit sen vaivan. Siitä tulee teille lisää työtä, tiedän sen, ja olen nähnyt, miten huolellisesti keskusteluihin olette valmistautuneet. Arvostan niitä. Kiitos! On tärkeä istua hetkeksi alas ja miettiä mitä juuri tälle yhdelle lapselle kuuluu! Työn iloa edelleen.
Kiitos, päiväkodin johtaja, kun järjestelit kuopuksen samaan ryhmään, kun sisarukset. Siitä on meille iloa joka aamu. On helppo teidän tuttujen kanssa toimia. Te tiedätte mitä meidän perheelle kuuluu ja teidän kanssa on siksi helppo toimia. Kiitos, kun soittelit sijaisia, kun vakituiset oli lomilla.
Kiitos, opetttaja, kun päivästä toiseen huolehdit lapsestani! Kiitos, kun huomaat hänen omat omituiset oikkunsa, ja otat niitä huomioon, vaikka ryhmä on suuri, ja sinulla on paljon työtä. Kiitos, että päivästä toiseen keksit uusia ideoita, erilaisia tapoja oppia - niin, että jokainen saa murusensa jotenkin.
Kiitos, että olet ollut auttamassa ihmiseksi kasvamisessa. Kiitos kaverikeskusteluista. Kiitos siitä, että olet ohjannut heitä kaveritaidoissa. Ne on joskus hankalia. Kiitos, että laitoit välillä rauhoittumaan ja kiitos, kun soitit kotiin ja ja kerroit kuulumisia. Kiitos, kun sait soittaa.
Kiitos siitä, että taas näit vaivaa arviointikeskusteluja varten. Se on teille iso työ. Se on tärkeää. Siitä aina tietää, mihin seuraavaksi suunnistetaan. Arviointikeskustelut on sellaisia pysäkkejä. Mitä tälle Pirpanalle kuuluu.
Kiitos sinulle, kouluavustaja, joka teet koulussa sellaista äidin korvaavaa työtä. Katsot, että hanskat on kädessä. Että lapset ehtii bussiin. Kiitos, että olet joskus korvaamaton apu, kun opettajalta kädet loppuvat. En edes tiedä mitä kaikkea teet... Mutta kaikki se on tärkeää!
Kiitos iltapäivähoidon täti! Lapseni tulee koulupäivän jälkeen luoksesi, ja on välipialaa vailla, päivästä väsynyt. Kiitos huolenpidosta, ja ajasta, jota annat hänelle.
Kiitos päiväkoti, kerhot ja koulut suloisista äitien- ja isäinpäivämuistamisista. Ilman teitä meillä tuskin olisi niin ihania juhlapäivien aamuja.
Kiitos ihanista askarteluista ja lasten taideteoksista, joilla voimme kotiamme koristaa.
Kiitos, te kaikki, jotka olette kanssamme vanhemmuutta jakaneet. En kaikkia teitä tähän tohdi edes luetella, Te kyllä tiedätte, ketä tarkoitan. Olen teistä kiitollinen.
Kiitos naapurin "varamummola," jossa iloitaan Pirpanoistamme. Ne haluavat teillä käydä.
Kiitos KELA, joka kuukausittain meitä muistaa. Joka lantti on käytetty. Tarpeeseen tuli. Kiitos kunta kouluista, päiväkodeista, erityisestä tuesta ja kaikista palveluista, joita ylläpidätte!
Kiitos, rakkaat ystävät ja sukulaiset. Yhdessä on taas vuosi selvitty. Jaettu iloja, vietetty mukavia hetkiä avantosaunan lauteilla ja monissa mukavissa paikoissa. Kiitos kyläkutsuista ja kiitos, että istuitte meillä hetken.
Kiitos, Kaiken antaja.
Siunattua Joulua Sinulle,
kiitollisena,
Pirpanapäällikkö
tiistai 9. joulukuuta 2014
Pirpanoiden synttärit
Lapsiasiavaltuutetun blogikirjoitus rohkaisi jatkamaan aiheesta.
Kiitos hänelle keskustelun avauksesta!
Pirpanoiden äitinä miellän synttärit tärkeäksi, jokavuotiseksi huomaamisen hetkeksi - jokaisella lapsella on oma päivä, milloin on syntynyt.
Silloin voi muistella lapsen ainutlaatuisuutta, syntymän ja elämän alkutaipaleen hetkiä. Katsella vanhoja valokuvia ja huomata kuinka ihana lapsi hänestä on kasvanut! On hienoa ihmetellä lapsen kanssa sitä, miten paljon hienompaa on olla juuri niin vanha, kuinka vanha hänestä on tullut juuri tänään!
Lapsen kummit tai isovanhemmat on mukava kutsua kylään ja huomata lasta - ja saada perheen läheisiä ystäviä kylään. Liian vähän muutenkin tulee kyläiltyä.
Mukava tapa on myös juhlistaa synttäreitä koulukavereiden kanssa.
Synttärit saa välillä piirteitä, joita me aikuiset voisimme hiukan tarkemmin miettiä.
Synttärilahja on mukava viedä sankarille, mutta onko niin, että lahjaan menevä raha tulee jollekin esteeksi juhliin osallistumiselle?
Itsekin voi tehdä jotain. Voi tehdä myös kortin, vaikka aanelospaperille johon leikkaa ja liimaa mainoksista kivoja kuvia. Itse tehty kortti on osoitus sankarille, että olen odottanut tätä juhlaa ja ajatellut sinua!
Rahalahja on tietysti mukava, mutta äitinä tuntuu joskus hurjalta, jos lapsi saa sitä paljon.
Ymmärrän, että kaikissa perheissä ei tarvitse miettiä, paljonko lasten synttärilahjoihin menee rahaa - mutta pn perheitä, tilanteita ja kuukausia, jolloin eurot on laskettava tarkasti.
Rahalahjojen summat aiheuttavat vertailua. Haluanko sitä, että lapseni ystävyyttä arvotetaan synttärilahjan suuruudella? Voisinko ohjata lapseni kaveritaitoja muuten, kuin suurta seteliä heilauttamalla?
Synttäreiden aikana saattaa olla ohjelmana ongintaa. Sekin on varmasti ihan hauskaa.
Mutta joskus ongintalahjoja katsellessa ihmettelen ongintalahjojen hintalappua! Tarra ja tikkarikin on ihan jännää.
Synttäreiden aikana voi olla piilosta, sokkoa, lukea sadun, tai pelata jalkapalloa. Äiti tai iskä lasten kanssa.
Tietenkin on mukavaa ja helppoa, että synttäreille on valmiita pitopaikkoja. Silloin kiireiset vanhemmat pääsevät juhlien järjestelystä helpommalla, ja sehän on oikein mukavaa.
Kaikissa perheissä ei ole mahdollisuutta järjestää 300 € syntymäpäiväjuhlia! Meillä se tarkoittaisi 2700 € vuodessa lasten synttäreihin.
Jos jostain ne rahat löytäisinkin, en ehkä kuitenkaan haluaisi sellaista summaa niihin vuosittain laittaa.
On paljon paikkoja, joissa ikimuistoiset synttärit voi järjestää hiukan pienemmällä budjetilla.
Koulujen liikuntasalit, kunnan vapaa-ajan tilat, saunat, yms. ovat
Lapset ovat synttäreiltä palatessaan aina onnellisia - olivatpa ne olleet missä ja miten tahansa järjestettyjä. Iloisia ystävyyden hetkiä!
Lapsiasiain valtuutetun kanssa olen samaa mieltä siitä, että tärkeää on se, että luokasta / ryhmästä ei jätetä yhtä tai kahta pois.
Jos kalliimpi synttäripaikka rajaa vieraiden määrän niukaksi, on vanhempien velvollisuus miettiä ryhmän ulkopuolelle jääneitä lapsia.
Elämä on opettanut, että jos kutsuu luoka kaikki lapset, heistä kaikki ei pääse kuitenkaan.
Jos tuntuu, että omaan kotiin ei oikeasti ihan mahdottoman paljon väkeä mahdu, niin käytäntö on myös osoittanut, että synttärit viikonloppuna, tai kutsujen jakaminen vasta muutamaa päivää aikaisemmin voivat myös hiukan pienentää osallistujien määrää.
On tärkeä myös miettiä kellonaika, jolloin synttärit pitää, ja rajata aika väkimäärään suhteutettuna. 15 iloisen energistä poikaa saa synttäriäidin mehut puristettua jo puolessatoistatunnissakin. ;)
Jokainen lapsi on synttärihuomionsa ansainnut ainutkertaisella olemassaolollaan - me aikuiset päätämme osallistummeko luokkakavereiden synttärisyrjintään - ja luomme synttäreille raamit, jotka sopivat perheen budjetille.
Jos sitten ihan oikeasti tuntuu siltä, että haluaa pitää vain parin hengen synttärit, niin fiksua on jakaa synttärikutsut kouluajan ulkopuolella, ja sanoa omalle lapselle, että näistä ei tarvitse erityisesti huudella muille, juhliin kutsumattomille ollenkaan. Näinhän me toivottaisiin työpaikallakin.
Jos kaikki muut on menossa jonnekin, minne minua ei ole kutsuttu, on äärimmäiesn ikävä kuunnella toisten juhlasuunnitelmia.
Eikä ole pienimmässäkään määrin noloa käyttää järkeä synttärikustannuksissa!
Pirpanan arvoa ja ainutlaatuisuutta ei mitata juhlien järjestelymäärärahoilla.
Kiitos hänelle keskustelun avauksesta!
Pirpanoiden äitinä miellän synttärit tärkeäksi, jokavuotiseksi huomaamisen hetkeksi - jokaisella lapsella on oma päivä, milloin on syntynyt.
Silloin voi muistella lapsen ainutlaatuisuutta, syntymän ja elämän alkutaipaleen hetkiä. Katsella vanhoja valokuvia ja huomata kuinka ihana lapsi hänestä on kasvanut! On hienoa ihmetellä lapsen kanssa sitä, miten paljon hienompaa on olla juuri niin vanha, kuinka vanha hänestä on tullut juuri tänään!
Lapsen kummit tai isovanhemmat on mukava kutsua kylään ja huomata lasta - ja saada perheen läheisiä ystäviä kylään. Liian vähän muutenkin tulee kyläiltyä.
Mukava tapa on myös juhlistaa synttäreitä koulukavereiden kanssa.
Synttärit saa välillä piirteitä, joita me aikuiset voisimme hiukan tarkemmin miettiä.
Synttärilahja on mukava viedä sankarille, mutta onko niin, että lahjaan menevä raha tulee jollekin esteeksi juhliin osallistumiselle?
Itsekin voi tehdä jotain. Voi tehdä myös kortin, vaikka aanelospaperille johon leikkaa ja liimaa mainoksista kivoja kuvia. Itse tehty kortti on osoitus sankarille, että olen odottanut tätä juhlaa ja ajatellut sinua!
Rahalahja on tietysti mukava, mutta äitinä tuntuu joskus hurjalta, jos lapsi saa sitä paljon.
Ymmärrän, että kaikissa perheissä ei tarvitse miettiä, paljonko lasten synttärilahjoihin menee rahaa - mutta pn perheitä, tilanteita ja kuukausia, jolloin eurot on laskettava tarkasti.
Rahalahjojen summat aiheuttavat vertailua. Haluanko sitä, että lapseni ystävyyttä arvotetaan synttärilahjan suuruudella? Voisinko ohjata lapseni kaveritaitoja muuten, kuin suurta seteliä heilauttamalla?
Synttäreiden aikana saattaa olla ohjelmana ongintaa. Sekin on varmasti ihan hauskaa.
Mutta joskus ongintalahjoja katsellessa ihmettelen ongintalahjojen hintalappua! Tarra ja tikkarikin on ihan jännää.
Synttäreiden aikana voi olla piilosta, sokkoa, lukea sadun, tai pelata jalkapalloa. Äiti tai iskä lasten kanssa.
Tietenkin on mukavaa ja helppoa, että synttäreille on valmiita pitopaikkoja. Silloin kiireiset vanhemmat pääsevät juhlien järjestelystä helpommalla, ja sehän on oikein mukavaa.
Kaikissa perheissä ei ole mahdollisuutta järjestää 300 € syntymäpäiväjuhlia! Meillä se tarkoittaisi 2700 € vuodessa lasten synttäreihin.
Jos jostain ne rahat löytäisinkin, en ehkä kuitenkaan haluaisi sellaista summaa niihin vuosittain laittaa.
On paljon paikkoja, joissa ikimuistoiset synttärit voi järjestää hiukan pienemmällä budjetilla.
Koulujen liikuntasalit, kunnan vapaa-ajan tilat, saunat, yms. ovat
Lapset ovat synttäreiltä palatessaan aina onnellisia - olivatpa ne olleet missä ja miten tahansa järjestettyjä. Iloisia ystävyyden hetkiä!
Lapsiasiain valtuutetun kanssa olen samaa mieltä siitä, että tärkeää on se, että luokasta / ryhmästä ei jätetä yhtä tai kahta pois.
Jos kalliimpi synttäripaikka rajaa vieraiden määrän niukaksi, on vanhempien velvollisuus miettiä ryhmän ulkopuolelle jääneitä lapsia.
Elämä on opettanut, että jos kutsuu luoka kaikki lapset, heistä kaikki ei pääse kuitenkaan.
Jos tuntuu, että omaan kotiin ei oikeasti ihan mahdottoman paljon väkeä mahdu, niin käytäntö on myös osoittanut, että synttärit viikonloppuna, tai kutsujen jakaminen vasta muutamaa päivää aikaisemmin voivat myös hiukan pienentää osallistujien määrää.
On tärkeä myös miettiä kellonaika, jolloin synttärit pitää, ja rajata aika väkimäärään suhteutettuna. 15 iloisen energistä poikaa saa synttäriäidin mehut puristettua jo puolessatoistatunnissakin. ;)
Jokainen lapsi on synttärihuomionsa ansainnut ainutkertaisella olemassaolollaan - me aikuiset päätämme osallistummeko luokkakavereiden synttärisyrjintään - ja luomme synttäreille raamit, jotka sopivat perheen budjetille.
Jos sitten ihan oikeasti tuntuu siltä, että haluaa pitää vain parin hengen synttärit, niin fiksua on jakaa synttärikutsut kouluajan ulkopuolella, ja sanoa omalle lapselle, että näistä ei tarvitse erityisesti huudella muille, juhliin kutsumattomille ollenkaan. Näinhän me toivottaisiin työpaikallakin.
Jos kaikki muut on menossa jonnekin, minne minua ei ole kutsuttu, on äärimmäiesn ikävä kuunnella toisten juhlasuunnitelmia.
Eikä ole pienimmässäkään määrin noloa käyttää järkeä synttärikustannuksissa!
Pirpanan arvoa ja ainutlaatuisuutta ei mitata juhlien järjestelymäärärahoilla.
tiistai 4. marraskuuta 2014
Yllätyskuulustelu
Ihan menin siihen samaan pankkin, jonne pikkutyttönä avasin sen
tilin, jonka numeronkin muistan ulkoa. Se oli silloin SYP. Suomen yhdyspankki. Monien
vaiheiden pankki. Naapurin lapset oli KOPin asiakkaita, ja KOPissa oli todella
jännä asiakaslehti lapsille.
Sanoivat, että ei täältä saa rahaa. Kello on liian
paljon. Yhteen asti saa rahaa. Sitten ei.
Vuoden alusta raha poistuu pankista.
Hetken haukoin henkeäni, mutta ymmärsin, että tässä ei auta alkaa ranttaloimaan. Rahaa en saa ja sillä siisti.
Vastaisen varalle ajattelin ottaa siihen tiliin kortin, ja
kas keskellä kirkasta päivää alkoi kuulustelu:
Tuleeko tilille vakituisia suorituksia?
Häkellyin
niin, että unohdin palkan olevan vakituinen suoritus.
-
Ei tule.
- Mitäs nämä rahat ovat, mitä tänne tilille on tullut? Tänne
on tullut useita suorituksia?
-
Miten niin? Ne on… Ne on meidän
kuoron levyjä, joita olen myynyt.
- Onko ne rahat sinun vai kuoron?
Saattaa kuulemma tulla hankaluuksia, jos kuolen ja kuoron rahoja on minun tililläni.
- Kuorolla on ihan oma tili. Nämä on tässä hetken, tilitän niitä sitten kuorolle.
- Paljonko sinulle tulee tilille kuukausittain rahaa?
- Tuleeko tilille jotain muuta? Montako euroa?
- Paljonko sinulla on varallisuutta?
-
Miten niin? Miten se tähän
korttiin liittyy?
- Pankkilaki velvoittaa. On velvoittanut jo vuosia. Se
käskee meitä tietämään asiakkaidemme rahaliikenteen. Niin minkälainen on
varallisuutesi?
-
Tuota tuota…
- Onko sinulla velkaa? Minkä verran?
-
Siis miten te tarvitsette näitä
tietoja tänne, kun avaan tähän tiliini kortin? Ei kai sillä ole niin väliä
paljonko minulla on velkaa ja mitä omistan. Tämähän on kuin kuulustelu...
Virkailija ottaa esille paperin, jossa kerrotaan linkkejä
lakiin pankkitoiminnasta, rahanpesu.fi ja mitä vielä.
Enpä ymmärtänytkään, kuinka rikollinen voinkaan olla!
- Oletko poliittisesti merkittävä henkilö?
-
En ole.
¨
Tietysti olisi pitänyt sanoa, että kyllä olen. Minulla on
vaikutusvaltaa kaikkiin pirpanoihini, ja rakkaaseen puolisooni… Mutta siihen se
vaikutusvaltani usein loppuukin. Onko kymmeneen ihmiseen vaikuttaminen
vaikutusvaltaa?
Olin hiljaa enkä myöntänyt vaikuttavuuttani. Päällikkö olen.
Että en sen enempää.
- Onko joku läheisistäsi poliittisesti merkittävä,
diplomaatti tai muu?
-
Ei. Ei ole.
Vaikka on kyllä puolisoni diplomaatti. Sellainen hän on.
Pitäisiköhän soittaa perään, että tarkoittiko tämä sitä, että saa palkkaa
diplomaatin työstä, vai että on vapaaehtoinen diplomaatti? Noin niin kuin aina. Diplomaatteja ei kuulemma koske samat lait kuin muita. Hyvä tietää.
- Onko sinulla rahaliikennettä suuren riskin maihin?
-
Ei ole.
Niin vaan sai tyttö korttihakemuksen lähtemään.
Ohimennen
vielä kysäisin, että miltä se tuntuu olla töissä pankissa, josta ei saa rahaa?
Ei kuulemma näyttele raha suurtakaan osaa heidän työstään.
Ei tunnu miltään.
Pää pyörällä poliittisesti vaikutusvallattomana poistuin
siitä tutusta näkymättömän rahan pankista.
lauantai 25. lokakuuta 2014
Hoitotahto
Kerron sen nyt, kun vielä kykenen. Että sitten tiedätte, kun
asia on ajankohtainen.
Että siksi tähän on tultu.
Ihan varmasti olen vapaaehtoisesti Päällikkö. Koen sen tehtävän
valtavana siunauksena. Ihan itse, jos saisin valita, millainen elämäni on juuri
nyt, se olisi juuri tällainen.
Silti. Silti tunnearsenaalissani on myös jotain sellaista, mitä
sanotaan turhautumiseksi ja kyllästymiseksi.
Se tulee silloin, kun on juuri saanut jonkun nurkan
siivottua, niin jo on sillä aikaa toisessa päässä taloa on pommi räjäytetty. Tai illalla, jos ajattelee
menevänsä nukkumaan ja aukaisee onnellisena makuuhuoneen oven, ja kas –
peittoja ei näy missään ja kompastut niihin sängyn vieressä kävellessäsi – ja
niissä ei ole edes lakanoita. Kuka lie tarvinnut mihin lie? Nukkuu kaikki peittovarkaaksi epäiltävät.
Tai käyn lakanakaapilla, ja iloitsin päivällä siitä miten
omatoimisia lapseni olivatkaan...
ja tajuntaani aukeaa, että lakanakaapista on
tullut Niagaran putous kaikkine kuohuineen.
Tai juuri silloin, kun sain ompeluhuoneesi kirjahyllyn
järjestettyä ja illalla oli aikomuksena vain viedä sinne lisää kankaita, niin
huomaat, että kas kas – kaappi on hävinnyt.
Totta on kyllä sekin, että oli sovittu, että se kyseinen
kaappi siirretään toiseen huoneeseen. Ja sen toisen huoneen haltija on saanut
siivottua huoneensa ja tehnyt siitä ihanan.
Mutta oli sovittu, että ENSIN ostetaan mulle uusi kaappi ja
SITTEN siirretään vasta se metrin leveä komero, joka oli täynnä kankaita,
kaavalehtiä, askartelutarvikkeita, puikkoja, virkkuukoukkuja, laminointikone,
kierresidontareiítin, ja mitä tuollainen metrin korkuinen kattoon asti kaappi voi
ompeluhuoneessa sisältääkään – ne KAIKKI oli siinä ompeluhuoneen lattialla
epämääräisissä kasoissa – ja minulta odotetaan, mitäpä muutakaan, kuin että
menen sinne kaappivarkaan huoneeseen kehumaan, kuinka siistiksi hän on
huoneensa siivonnutkaan, ja kuinka iso tyttö hän onkaan, ja kuinka valtavan
kauniisti ja tyylikkäästi nuo kaikki tavarat on nyt järjestetty.
Ehkä kuitenkin silloin tunnen oloni kaikkein itsekkäimmäksi,
kun kylpyhuoneessa etsin hammasharjaani, ja mielessäni raivoan, että minkä
takia mulla ei ole tässä talossa MITÄÄN OMAA?
Että onko ihminen perimmiltään niin epäsosiaalinen, että
alkaa hetkellisesti inhomaan sitä kämppäkaveria, joka on varastanut MINUN
hammasharjani?
Ja jos sitten etsintöjeni päätteeksi sen jostain löydän,
mieleeni nousee omituisia epäilyksiä siitä, että mitä kaikkea sillä harjalla on
voitu tehdä, ja sen vihdoin löytyneen hammasharjan käyttö alkaa tuntua varsin
epämiellyttävältä.
Niin sitä minä vaan toivon, että jos sitten aikanaan olen
niin huonokuntoinen, että asetun asumaan johonkin, missä joku voi minua auttaa
päivittäisissä asioissa…
Pyydän siis silloin, että ette päivittele, jos toivon käyttööni kahdeksaa hammasharjaa, tai lukittua hammasharjakaappia, sillä siihen on ihan omat syynsä.
Antakaa vaan sitten se kaappi.
Antakaa vaan sitten se kaappi.
sunnuntai 5. lokakuuta 2014
Furmanin ratkaisukeskeisyyden lumoissa
'
FURMANIN RATKAISUKESKEISYYDEN
LUMOISSA
Olen törmännyt neljänlaisiin
kasvatuskirjoihin.
1. Sellaisiin, joissa joku kertoo kaularanka-vatsakeskeisen
linjan tai nenä-selänyläosakeskeisen kasvatustieteen tutkijoiden tuloksia
vertaillaan keskenään ja niitä vielä kritisoidaan. Näihin törmätään heti
kasvatustieteen perusopintojen alkaessa. Tentissä pyydetään vertailemaan
kritiikkejä keskenään. Niillä ei ole mitään tekemistä elämän kanssa.
2. Sellaisia, jotka on kirjoitettu näiden
tutkijoiden kirjallisuuteen perustuvan kokemuksen valaisemina ja oma
harrastuspohjainen kasvatustoiminta on näennäisen niukasti yhdistettävissä
arkielämään.
3. Sellaisia, joissa itse on huomattu,
miten paljon maailmassa on huonoja vanhempia ja kuinka paljon itsellä on
jakamista ja ojentamista, syyllistämisen tarvetta.
4. Sitten tällaisiin, helmiin, joka on nyt kädessäni…
Että meille tavallisille vanhemmille kerrotaan selkokielisesti, kuinka ihan
tavallinen lapsi ihan tavallisen vanhemman keinoin useimmiten saadaan toimimaan
hiukan enemmän toivottuun suuntaan.
Ben Furman: Olen ylpeä
sinusta. Tammi, 2012.
Olen kirjoittamalla ja asiaa
konkreettisesti käsittelemällä oppija. Siksi referoin tätä upeaa kirjaa tätän
blogitekstiin.
Ben Furman, psykiatrian
erikoislääkäri, psykoterapeutti, on ehkä Suomen tunnetuin ratkaisukeskeisen
kasvatussuuntauksen apostoli. Furman on esitellyt kirjassaan myös Muksuopin,
josta kirjoitan joskus toiste. Tässä tekstissä on siis lyhennettynä Furmanin
ajatuksia yllyttämässä tämän upean vanhemmuuden käsikirjan hankkimiseen ihan
omaan kirjahyllyyn.
KIRJAN SISÄLTÖ
Luku 1 Miten kehut ja
kannustat lasta?
Luku 2 Miten saat lapsen
toimimaan kuten pyydät?
Luku 3 Miten teet yhteistyötä
toisten aikuisten kanssa?
Luku 4 Miten ratkaiset
ongelmat ja vaikeudet?
Luku 5 Miten puutut vääryyksiin
ja rikkomuksiin?
LUKU 1 Miten kehut ja
kannustat lasta?
Furmanin mielestä lasta on
tärkeä kehua. Positiivinen palaute on tehokkain aikuisen tapa vaikuttaa lasten
käyttäytymiseen.
-
Olen
ylpeä sinusta!
-
Hyvin
sanottu!
-
Oletpa
taitava!
-
Minä
rakastan sinua!
-
Onpa
hieno!
-
Kauniisti
tehty!
Pientä lasta on helppo
kannustaa. Hän ottaa sen vastaan. Kun ikää tulee lisää, Furman suosittelee
laajentamaan valikoimaa ja käyttämään vaihtelevasti erilaisia tapoja. Mitä
enemmän tapoja, sen varmemmin menee perille.
1. Kiittäminen
-
Lasta
voi kiittää myös asioista, joita hänen kuuluukin tehdä.
-
Kiittäminen
on sosiaalinen taito, josta on hyötyä kaikissa ihmissuhteissa.
2. Juorukehu
-
Kehu
lasta toisen aikuisen kuullen
-
Kerro
lapselle mitä mukavaa toinen aikuinen on hänestä sanonut
-
(oma
kokemus: Jos lapsen on vaikea ottaa kehuja vastaan, kerro toiselle aikuiselle
lapsestasi jotain hyvää, niin että mukamas lapsi ei kuule)
-
Testaa
juorukehua myös toisista aikuisista, esim. puolison kehumista anopillesi
3. Sanaton kehuminen
-
Taputa
lapselle
-
Näytä
peukkua
-
Näyttele
hämmästynyttä
-
Pörrötä
lapsen tukkaa
-
Läpsäytä
lapsen kanssa
-
Pyydä
toista aikuista katsomaan mitä lapsi on tehnyt
-
Ota
kameralla kuva siitä mitä lapsi on tehnyt
4. Kyselevä kehuminen
-
Pyydä
lapsen kertomaan miten sinä nyt tämän teit
-
Voi
testata myös aikuisiin
5. Yrittämisestä kehuminen
-
Voi
käyttää silloin, kun lapsi on yrittänyt toimia niin kuin on pyydetty. Suunta
oikea.
6. Leikkisä kehuminen
-
Huumorilla
saa mukavaa maustetta kehumiseen. Kuten lapselle, joka pelkää silittää koiraa,
että ”Ihanko totta? Oliko se elävä vai täytetty?”
Kun lapsi ei halua, että
häntä kehutaan?
-
Lapselta
voi kysyä millainen tapa on ok
-
Voi
kertoa lapselle, että mulla olisi vähän kehuttavaa mielessä, mutta haluatkohan
kuulla?
Kehumisen aiheuttama kateus
Kun toista lasta kehutaan,
sen vieressä olevan lapsen reaktio on:
”AI ENKÖ MINÄ MUKA
KÄYTTÄYTYNYT…”
On tärkeä kehua
tasapuolisesti kaikkia lapsia vuorollaan. Ja lasten on hyvä oppia, että joskus
toista lasta kehutaan muiden kuullen.
Kateutta voi välttää kehumalla
kaikkia tasapuolisesti.
Ryhmäkehu vähentää kateutta ja kilpailua. Se myös parantaa
sisarusten välejä ja vaikuttaa positiivisesti ryhmähenkeen.
On myös ansionvierityskehu.
”Oletpa oppinut tämän hyvin.
Kiitos muille, jotka olette häntä kannustaneet”
Tästäkin on monta hyvää
esimerkkiä kirjassa.
Lasten vertaaminen toisiinsa
Tästä on ihan selkeä käsky:
”ÄLÄ VERTAA LAPSEN
OSAAMISTA TOISEN LAPSEN OSAAMISEEN VAAN HÄNEN OMAAN AIKAISEMPAAN OSAAMISEENSA.”
Sillä heikommalle tulee
väistämättä paha mieli. Saattaa aiheuttaa kiusaamista.
LUKU 2 Miten saat lapsen
toimimaan kuten pyydät?
Tästä oli tietysti muutamia
huonoja esimerkkejä.
Hiukan huvittikin tämä
muistisääntö: Ikään kuin käsi, jossa on viisi sormea. Peukalosta aloitetaan.
1. Kontaktisormi = Luo puheyhteys lapseen
2. Pyyntösormi = Kerro selkein sanoin miten
haluat hänen toimivan
3. Perustelusormi = Perustele, miksi
4. Kannustussormi = Kehu, kannusta,
rohkaise
5. Kättä päälle –sormi = Sovi lapsen kanssa
miten menetellään
Esimerkki.
KONTAKTISORI: ”Kultaseni, kuuntele
nyt minua. Laita se peli pois vähäksi aikaa.
PYYNTÖSORMI : ”Haluan, että
keräät lelusi lelulaatikkoon…”
PERUSTELUSORMI: ”…niin että
huoneesi on siisti, kun mummi tulee käymään.”
KANNUSTUSSORMI: ”Muistatko,
kuinka ripeästi sinä keräsit viime kerralla? Olit tosi nopea!”
KÄTTÄ PÄÄLLE –SORMI: ”Eihän
tarvitse sanoa toista kertaa, eihän?
Näistä onkin sitten monta
sivua hyviä perusteluja ja esimerkkejä. Ai että
on helppo lukea ja allekirjoittaa kaikki! Esimerkiksi se, että ihan
turha on pyytää lapselta yhtään mitään, jos hän jatkaa pelaamista.
LUKU 3 Miten teet
yhteistyötä toisten aikuisten kanssa?
On vaikea saada lapsia
tottelemaan, jos heitä kasvattavat aikuiset ovat erimielisiä siitä, miten
lapsia pitäisi kasvattaa. Tämä luku avarsi itselleni paljon. Yhteistyötä
puolison ja koulun kanssa.
Vältä toisen aikuisen
moittimista.
Edistä yhteistyötä ennalta.
Anna positiivista palautetta
niille aikuisille, jotka ovat mukana lapsen kasvattamisessa. Ja taas huippuja
esimerkkejä siitä, miten opettajia, päiväkodin tätejä ja puolisoa voi
kannustaa.
YHTEEN HIILEEN PUHALTAMINEN
-
Pyyntöä
esittäessa kerrotaan lapselle, että me isän kanssa ollaan sitä mieltä.
-
Tai
että opettaja sanoo lapsille, että vanhempien kanssa päätettiin
-
Tai
päiväkodissa sanotaan, että Olen luvannut äidillesi että…
Yksi erinomainen vinkki
lähestyä kyseessä olevaa pulmaa, on sen toisen aikuisen asiantuntijuuden
arvostaminen.
Pyytämällä ehdotusta luodaan
perusta yhteistyölle. Mikä tahansa ehdotus on parempi kuin ei ehdotusta
ollenkaan. Silloin toinen aikuinen on vastaanottavaisempi kuulemaan myös sinun
ehdotuksesi, kun olet ensin pyytänyt häneltä neuvoa.
Esim. vanhempi ottaa
yhteyttä kouluun tai opettaja kotiin… tai äiti isälle?:
Meillä on tällainen
ongelma. Mitä sinä ajattelet? Mitä sinä ehdotat?
PUHU ASIOIDEN OPPIMISESTA –
ÄLÄ ONGELMISTA
”Jos toinen aikuinen ei näe
jotain ongelmaa, joka sinusta on ilmeinen, voi olla turha yrittää kääntää hänen
päätään. On parempi muuttaa sitä tapaa, miten otat asian puheeksi ja puhua
ongelman sijaan taidosta, joka lapsen pitäisi oppia. Toisen aikuisen on
helpompi hyväksyä ajatus siitä, että lapsen pitäisi oppia jokin taito, kuin
ajatus siitä, että lapsella on jokin ongelma, josta pitäisi päästä eroon. ”
HUIPPUJUTTU. Toim huom. ;)
Jos tarvitset tiukempaa
linjaa
Jos toinen samaa lasta
kasvattava aikuinen toimii tavalla, jota ei missään nimessä voi hyväksyä – hän
esimerkiksi haukkuu tai nimittelee lasta – on sinun ilmaistava itsesi
mahdollisimman selkeästi ja suoraviivaisesti, mutta kuitenkin niin kunnioittavalla
tavalla, että hän pystyy ottamaan sanomasi vastaan.
1. Ilmaise ymmärtäväsi häntä
2. Tee selväksi, että et kuitenkaan voi
hyväksyä sitä, miten hän toimii
3. Tarjoa apuasi ja auta häntä keksimään,
miten hän voisi toimia jatkossa
”Esim. Ymmärrän, että suutut
hänelle… mutta en voi hyväksyä, että… Mietitään yhdessä, mitä voisit tehdä sen
sijaan, että ….”
Käännä toisen arvostelu
keskusteluksi
Se, että olet
yhteistyöhakuinen toisten aikuisten kanssa, etä takaa sitä, että muut toimivat
samalla tavalla sinua kohtaan.
Myös sinua voidaan tulla
arvostelemaan…
Jos joudut tähän
tilanteeseen, hengitä syvään, laske viiteen ja ajattele, että asianomaisella on
enemmän oppimista kuin sinulla.
Pysy rauhallisena. Älä
puolustaudu vaan riisu arvostelijasi aseista kyselemällä häneltä miten
vastaavissa tilanteissa kannattaisi toimia.
”Sinulla on ilmeisesti
mielessäsi jokin parempi tapa toimia? Mikä se on? Mitä sinä toivot tai
ehdotat?”
Luku 4 Miten ratkaiset
ongelmat ja vaikeudet
Tässä kappaleessa mennään
sitten taas Muksuopin puolelle. Hyviä juttuja. Kirjoitan vain tästä nämä 10
kohtaa, jotka ON HYVIÄ!!! Pelkästäään tämän luvun takia kannattaa ostaa koko
kirja. Se Muksuoppi on samaa juttua, mutta tähän kirjaan vähän tiivistetymmin
laitettu ja selkeämmin.
1. Selvitä itsellesi mikä on lapsen ongelma
2. Mieto mikä TAITO lapsen pitää oppia,
jotta hän voi voittaa ongelmansa
3. Selitä lapselle, että haluat hänen
oppivan tuon kyseisen taidon
4. Auta lasta näkemään, mitä hyötyä siitä
on, että hän oppii kyseisen taidon
5. Pyydä lasta antamaan taidolle nimi
6. Auta lasta miettimään, keitä hänelle
tärkeitä ihmisiä hän pyytää kannustajikseen
7. Auta lasta miettimään, miten lapsi
juhlistaa taidon oppimista
8. Mieti lapsen kanssa, miten hän
harjoittelee taitoaan ja miten muut kannustavat häntä, kun he näkevät, että hän
tekee parhaansa
9. Anna lapsen päättää, miten hänen
kannustajansa voivat muistuttaa häntä hänen taidostaan, jos (ja kun) hän
välillä unohtaa sen.
10. Kun lapsi on oppinut taitonsa, toteuta
suunniteltu juhlistaminen ja pyydä häntä samassa yhteydessä kiittämään
kannustajiaan.
Luku 5 Miten puutut
vääryyksiin ja rikkomuksiin?
Tässä luvussa kerrotaan
seikkaperäisesti mikä olisi rakentava suhtautuminen lapsen virheisiin.
1. Keskustele lapsen kanssa siitä mitä hän
on tehnyt.
2. Auta häntä ymmärtämään, miksi se, mitä
hän teki, on väärin.
3. Auta häntä miettimään, miten hän voisi
pyytää tekoaan anteeksi.
4. Auta häntä miettimään, miten hän voisi
sovittaa tai hyvittää tekonsa.
5. Pyydä häntä lupaamaan, ettei hän tee
samaa toista kertaa ja mieti yhdessä hänen kanssaan, mikä voisi auttaa häntä
pitämään lupauksensa.
6. Pyydä häntä lopuksi sanomaan, miten hän
auttaisi toista lasta, joka on tehnyt tai aikeissa tehdä samaa.
Näitä kaikkia askeleita vielä
avataan paremmin. Ai että nämäkin tuntuu järkeviltä!
Sitten kerrotaan vielä
systeemit siihen tilanteeseen, kun lapsi ei myönnä tehneensä mitään väärää.
Yhteenveto
Furmanin viiden suositukseen
tiivistelmä:
1. Kehu, kiitä ja kannusta lasta
moninaisilla tavoilla.
2. Käytä viiden sormen muistisääntöä
3. Aikuisten yhteistyö auttaa. Herätä
toisissa aikuisissa tarve puhaltaa yhteen hiileen
4. Auta lasta voittamaan ongelma ja mieti
mikä taito pitää oppia
5. Kaikki lapset tekevät jotain väärää tai
kiellettyä. Kun niin tapahtuu, älä turhaan suutu lapselle. Auta häntä ottamaan
teoistansa vastuu.
Omaksumalla nämä arkiset
keinot lasten ja lähipiirin aikuisten kanssa, voi parantaa oman ja lähipiirin
elämän laatua.
Tämän kasvatuskirjan kaikki
jutut oli paitsi helposti hyväksyttäviä, myös selkeästi kerrottuja ja ehkä osin
opittavissakin.
Näitä opettelen. Yritän
parhaani!
Kiitos, Ben Furman, tästä
mukavasta kirjasta!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)






















